Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

The Place Beyond the Pines on parhaita amerikkalaiselokuvia hetkeen

 |   | 
 
Ryan Gosling esittää rötöspoluille ajautuvaa surmanajajaa.
Ryan Gosling esittää rötöspoluille ajautuvaa surmanajajaa.

The Place Beyond the Pines

Ohjaaja: Derek Gianfranco

Pääosissa: Ryan Gosling, Bradley Cooper

draama

USA 2013

Kesto: 140

Ikäraja: K-12

Amerikkalaisohjaaja Derek Gianfrancen ensimmäinen pitkä ohjaustyö Blue Valentine (2010) julkaistiin meillä vain dvd:nä. Se oli rouhea, eri ajanjaksojen välillä liikkuva avioliittokuvaus – ja erittäin lupaava esikoispitkä.

Gianfrance lunastaa lupaukset toisella ohjaustyöllään The Place Beyond the Pines, joka on parhaita viime aikoina meillä nähtyjä amerikkalaisia draamaelokuvia. Elokuvan suomentamatta jätetty nimi viittaa Schenectadyn kaupungin mohawk-kieliseen nimeen, joka tarkoittaa "paikkaa mäntyjen tuolla puolen". Elokuvassa on kolme erillistä, mutta kuitenkin toisiinsa kytkeytyvää tarinaa, joita yhdistää Schenectadyn kaupunki.

Ensimmäisessä tarinassa tivolin surmanajaja Luke Glanton ( Ryan Gosling ) saapuu kaupunkiin tivolin vuosittaisella kiertueella. Lukelle selviää, että hänellä on lapsi paikallisen Rominan ( Eva Mendes ) kanssa.

Luke päättää asettua aloilleen ja olla isä pojalleen, mutta kun rahat eivät riitä, hän turvautuu riskialttiisiin puuhiin. Sitä kautta Luken ja nuoren poliisin Avery Crossin ( Bradley Cooper ) tiet risteävät.

Toinen tarina kertoo Averyn vaiheista poliisina, ja kolmannessa Luken ja Averyn pojat kohtaavat toisensa 15 vuotta myöhemmin.

Vaikka The Place Beyond the Pines on pitkä elokuva ja siinä on kolme tarinaa, se pysyy erittäin hyvin Gianfrancen hallinnassa. Elokuvassa ei ole tyhjäkäyntiä eikä mitään yleisöä kosiskelevaa. Siinä mielessä se muistuttaa 1970-luvun alun hienoja arkirealistisia amerikkalaiselokuvia.

The Place Beyond the Pines on ennen kaikkea elokuva isistä ja pojista, syyllisyydestä ja ihmiselämän harmaista alueista. Oikea teko voi ollakin väärin ja päinvastoin. Onnetonta tapahtumaa voi hyödyntää omaksi edukseen samalla kun toisaalla paljastaa vääryyksiä. Ja pojat voivat törmätä isiensä synteihin.Näyttelijäntyö on hyvää. Ryan Gosling alkaa olla vähäeleisen ilmaisun mestari, ja Bradley Cooper osoitti jo Unelmien pelikirjassa, että hänestä on muuhunkin kuin Kauheisiin kankkusiin.

Muiden näyttelijöiden henkilöhahmot ovat ohuemmin luonnosteltuja, mistä ei ole sinänsä haittaa, paitsi Emory Cohenin tulkitseman AJ:n tapauksessa. Hänestä on tehty hieman yksioikoinen teinipahis.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi

Uutiset

Fingerpori
17.4.2014