Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Parasta J Karjalaisen levyllä on lyriikka

Nyt
 

Et ole yksin

J. Karjalainen

Suomi 2013

Pop/rock

32 vuotta levyttänyt J Karjalainen karautti tänä talvena takaisin Suomen suosituimpian artistien joukkoon. Siihen riitti yksi kappale, irtonaisesti rokkaava Mennyt mies. Harvoin on kukaan niputtanut samaan pakettiin yhtä monta tuttua palasta ja silti kuulostanut tuoreelta.

Menneen miehen voimasta silti vähintään puolet on sanoituksessa, jossa mystiset ja humoristiset kielikuvat tarttuvat toisiinsa luontevasti.

Musiikillisesti Karjalaisen uusi albumi Et ole yksin on määrätietoisen vanhakantainen: Rolling Stones -rifiittelyä, rautalankamelankoliaa, pehmeää soulballadia ja ripaus psykedeliaa. Tom Nymanin omapäinen bassonsoitto rikkoo kaavaa ja virkistää yleissointia kaikkein perinteisimmissä kompeissa.

Tätä kaikkea on ilo kuunnella, mutta parasta levyllä on lyriikka.

Karjalaisen teksteissä on päällimmäisenä korvaan tarttuva pop-pinta ja sen alla erilaisia kerroksia, joskus yhteisöllisiä ja yhteiskunnallisiakin, mutta useimmiten henkilökohtaisia, kuten laulussa Sinivalkoisia sirpaleita. Sirpaleet mustassa mullassa voivat olla kuollutta nationalismia, mutta myös jälkiä onnesta, joka eli ja kuoli kauan sitten.

Uutiset

Fingerpori
20.9.2014