Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Ateneumin Japanomania-näyttely on korkeaa, kansainvälistä tasoa

Kevään upea suursatsaus avaa uuden luvun pohjoismaisen taiteen historiassa

Kulttuuri
 

Kuvataide Japanomania pohjoismaisessa taiteessa 1875–1918, 15.5. saakka Ateneumissa (Kaivokatu 2). Avoinna ti–pe 10–18, ke 10–20, la–su 10–17.

Ateneum teki sen taas. Viime kesänä kansallisgalleria häikäisi upealla, pohjoismaisena yhteistyönä toteutetulla symbolismi-näyttelyllä. Nyt yhteistyö jatkuu huomenna avautuvassa Japanomania-suurnäyttelyssä, joka laittaa panokset entistäkin korkeammiksi.

Vuosikausia valmisteltu projekti on valtava satsaus, joka avaa uuden, ennestään vähälle huomiolle jääneen luvun pohjoismaisen taiteen historiassa.

Kun Japani avautui 1850-luvulla, kokonaan uudenlainen taidemaailma tuli länsimaiden ulottuville. Nopeasti kaikki Japaniin liittyvä tuli ennennäkemättömään muotiin, ja japanilaisen taiteen vaikutus alkoi näkyä kaikkialla maalaustaiteesta huonekaluihin, kukkavaaseihin ja postikortteihin.

Näyttely kartoittaa 1870-luvun ja ensimmäisen maailmansodan välistä ajanjaksoa, jolloin japonismin aalto saavutti myös Pohjoismaat.

Lähes ylitsepursuavan runsas näyttely osoittaa, miten perinpohjaisesti Japani-villitys otettiin Pohjolassa vastaan. Maalauksia, grafiikkaa, huonekaluja, keramiikkaa, tekstiilejä ja julisteita sisältävä näyttely tekee selväksi, että japonismissa ei ollut kyse pienestä muoti-ilmiöstä.

Kyse oli uudenlaisen kuvakielen omaksumisesta, jolla oli merkittävä rooli pohjoismaisen modernismin kehityksessä.

Vaikutteita otettiin joko suoraan tai soveltaen eurooppalaisiin tyyleihin. Maalaustaiteessa Japanin vaikutus näkyi kaikkialla niin visuaalisessa ilmeessä, kuva-aiheissa, sommittelussa ja tilan kuvaamisessa.

Jopa maalausten fyysiset mitat alkoivat imitoida japanilaisten kuvarullien mittoja. Joskus innoitusta otettiin epäsuorasti japanilaisten pelkistetyn tyylikkäästä ilmaisusta, kuten Vilhelm Hammershøin ja Helene Schjerfbeckin maalauksissa.

Käyttötaiteen puolella esimerkiksi jugendin ornamentiikka on paljon velkaa japanilaisille.

Nopeasti Japania alkaa nähdä kaikkialla, arvaamattomissakin paikoissa. Parhaimmillaan näyttely tuo esiin yllättäviä puolia tuttuakin tutummista teoksista rinnastamalla ne japanilaisen vastineeseen.

Esimerkiksi Gallen-Kallelan Sammon puolustus (1896) paljastaa odottamattomia samankaltaisuuksia Utagawa Kuniyoshin (1797–1861) puupiirroksen kanssa, ja Edvard Munchin teoksissa alkaa nähdä selviä vaikutteita Hiroshigen ja Hokusain kaltaisilta japanilaismestareilta.

Juuri tällaiset pienet oivallukset tuovat esiin näyttelyn suurimman saavutuksen: se esittää tutun kulttuuriperinnön aivan uudenlaisessa valossa.

Jos luulit tuntevasi 1800-luvun lopun taidehistoriaa, Ateneum saattaa yllättää.

Näyttely on niin kattavuudeltaan, perehtyneisyydeltään kuin teosvalikoimaltaankin korkeaa, kansainvälistä tasoa, jollaista on tottunut aikaisemmin näkemään Euroopan suurissa museoissa.

Sanoin symbolisminäyttelyn innoittamana, että juuri tällaisia kunnianhimoisia avauksia Ateneumin kuuluukin tehdä.

Nyt väite tekee mieli toistaa vielä kovempaa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat