Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kasvojaan piilottelevat Sia ja Anohni päättivät monipuolisen Flow-viikonlopun

Kulttuuri
 
Juha Metso
Sia ei paljastanut yleisölle kasvojaan.
Sia ei paljastanut yleisölle kasvojaan. Kuva: Juha Metso

Flow-festivaali huipentui sunnuntai-iltana kahden kasvojaan peittelevän artistin keikkaan. Päälavalla esiintyneelle Sialle salaperäisyys on jo tavaramerkki, kun taas aiemmin Antony Hegartyna tunnetun Anohnin piileskely tuli yllätyksenä.

Sia Furler on onnistunut rakentamaan poptähden uransa taitavasti ilman samanlaista julkisuusmyllytystä, joka pyörii vaikkapa Rihannan ja Beyoncén ympärillä. Flow'ssa hän sai siitä huolimatta hurjan suosion. Päälavan edessä ei tainnut olla koko viikonloppuna yhtä paljon väkeä kuin sunnuntai-iltana Sian esiintyessä.

Silmät peittävän peruukin alta laulanut Sia pysytteli muutenkin etäisenä. Hän ei puhunut yleisölle, vaan kappaleiden välit täytettiin ennalta äänitetyillä osuuksilla.

Siaa ei nähty paljoa myöskään lähikuvissa videoruuduilla, jotka näyttivät enimmäkseen lavalla liikkuneita tanssijoita.

Visuaalisesti voimakas ja tarkkaan harkittu esiintyminen ei ollut tavanomaista popshow'ta, vaikka musiikissaan Sia on suoraviivainen.

Hänen tunnistettava sointinsa rakentuu yksinkertaisten popsointukiertojen ja voimakkaan laulutulkinnan varaan. Sian kappaleet ovat usein kuin edm-hittejä ilman pumppaavaa rytmiä, ja toisaalta niiden pateettisuus vie välillä yllättävän lähelle melodisen metallin tunnelmaa.

Se selittänee osin Sian laajan suosion. Flow'ssa hänen maneerinsa ja etäinen olemuksensa muodostivat komean, mutta kylmän yhdistelmän.

Mustan kaavun ja hupun suojista laulanut Anohni on sen sijaan konseptoinut itsensä uudestaan. Takavuosien Antony and the Johnsons -laulajasta on jäljellä ääni, mutta Flow'n Red Arena -teltassa ei kuultu enää vanhoja kappaleita, vaan keväällä ilmestyneen Hopelessness-albumin elektronisia ja synkkäsävyisiä lauluja.

Anohnin kasvojen sijasta lavan takaseinällä näytettiin videona kappaleen mukana laulavia eri ikäisiä naisia.

Festivaalin päätökseksi Anohnin keikka oli ylväs, mutta ei erityisen toiveikas. Yleisökontakti jäi vähiin tälläkin kertaaa. Presidentti Barack Obaman politiikan aiheuttamaa pettymystä tihkuvan Obama-kappaleen Anohni spiikkasi kysymällä ”who's the next president, Helsinki”.

Flow'n sunnuntai oli toki muutakin kuin kasvotonta, kylmää ja lohdutonta.

J. Karjalainen on todennäköisesti maailman ainoa artisti, joka voi esiintyä luontevasti sekä Himoksen iskelmäfestivaalilla että Flow'ssa ja saada yleisön yhtä helposti puolelleen.

Aurinko ja kotikenttäetu auttoivat asiaa, mutta myös Karjalaisen yhtye venytti tutuista kappaleista vastustamatoman svengaavia tulkintoja. Jopa puhki soitetusta Ankkurinapista, joka muuttui Pekka Gröhnin pianon vetämänä vereväksi souliksi.

Vieläkin maanläheisempi tunti vietettiin mustassa teltassa, kun amerikkalaisen punkin uranuurtaja Descendents soitti vihdoin ensimmäisen Suomen keikkansa. Jo 1970-luvun lopussa aloittanut yhtye on ollut tärkeä innoittaja Blink 182:n kaltaisille nuoremmille punkpop-tähdille, mutta Suomessa se on jäänyt kaupallisesti menestyneemmän Bad Religionin varjoon.

Entisille ja nykyisille punkkareille ja skeittaajille Descendentsin vierailu oli harras tapaus, muita se muistutti siitä millaiselta aito punk on kuulostanut: simppeliltä ja vähän horjuvalta, mutta sydämelliseltä.

Nostalgiaa oli myös New Orderissa, jonka edellisestä Suomen vierailusta on vierähtänyt hämmentävät 34 vuotta.

Elektronisen rockin ja tanssimusiikin edelläkävijä villitsi aiemmin kesällä Roskilden festivaalilla yleisön tauottomaan tanssiin, Flow'ssa tunnelma oli enimmäkseen viileämpi, vaikka yhtye soitti pitkään odottaneiden fanien iloksi muutaman harvemmin kuullun kappaleen.

Varsinkin ylimääräisissä numeroissa kuultu Joy Divisonin Decades oli paitsi muistutus yhtyeen juurista, myös ajankohtainen aiheeltaan. Sodan traumatisoimista nuorista miehistä kertova laulu ei valitettavasti vanhene.

Juha Metso
New Order nähtiin Suomessa yli 30 vuoden tauon jälkeen.
New Order nähtiin Suomessa yli 30 vuoden tauon jälkeen.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat