Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Klaus Kopu vie maalaustyyliään odottamattomaan suuntaan

Räjähtävä ekspressionismi taittui konstruktivismiin

Kulttuuri
 
Muunnelma nro. 2, 2016, akryyli ja öljy kankaalle.
Muunnelma nro. 2, 2016, akryyli ja öljy kankaalle.

Kuvataide Klaus Kopu: Kaiken kritiikki 21.8. saakka tm-galleriassa (Erottajankatu 9 B). Ti, to, pe 11–17, ke 11–18, la 11–16, su 12–16.

Noin puolitoista vuotta sitten Klaus Kopu (s. 1978) piti erinomaisen näyttelyn Korjaamon galleriassa. Räjähtävästä maalaustyylistään tunnettu taiteilija löysi siellä odottamattoman tasapainon kaaoksen ja harmonian välillä.

Uusimmassa näyttelyssään Kopu on jälleen ottanut askeleen lähemmäs harmoniaa. Varhaisemman tuotannon villiys on taittunut seesteisempään, jopa formalistiseen suuntaan.

Maalipurkin räjähdystä muistuttavien roiskeiden sijaan uusissa maalauksissa on hallittuja soikioita, joiden sisässä olevat läiskät koostuvat mustan ja valkoisen ohella vain puhtaista pääväreistä.

Vaikka Jackson Pollockin toimintamaalauksen perinne näkyy teoksissa yhä, Kopun uudet teokset ovat ekspressionistisia kumarruksia Piet Mondrianin ja Matti Kujasalon kaltaisille konstruktivisteille.

Varsin odottamaton askel herättää ristiriitaisia tunteita. Ensimmäinen ajatukseni oli, että Kopu on korvannut varhaisempien maalausten elinvoiman aimo annoksella modernismin tunkkaisuutta. Uudet maalaukset ovatkin edeltäjiään huomattavasti vanhanaikaisempia.

Toisaalta monimutkaisempi ja ilmeisempi vuoropuhelu taiteen historian kanssa tuo teoksiin lisää älyllistä syvyyttä. Uusissa maalauksissa paino siirtyy yhä enemmän visuaalisuudesta maalauksen historiallisuuden käsittelyyn, mikä tuntuu kiinnostusta herättävältä käänteeltä Kopun tuotannossa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat