Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Valokuvataiteen museossa esittäytyvä Yhdysvaltojen takamaita kuvaava Alec Soth on valokuvan Johnny Cash

Näyttely on huikea matka amerikkalaisuuden ytimeen, kirjoittaa kriitikko Timo Valjakka.

Kulttuuri
 
Timo Valjakka
Alec Sothin valokuva Near Kaaterskill Falls, New York, sarjasta Songbook
Alec Sothin valokuva Near Kaaterskill Falls, New York, sarjasta Songbook

Valokuva Alec Soth: Gathered Leaves 15.1.2017 saakka Suomen Valokuvataiteen museossa (Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 G). Ti–su 11–18, ke 11–20.

Alec Sothin (s. 1969) retrospektiivinen näyttely Gathered Leaves on kerännyt superlatiiveja Yhdysvalloissa ja Britanniassa.

Helsingissä näyttely avautui viime torstaina.

The Guardian on luonnehtinut Sothia aikamme merkittävimmäksi yhdysvaltalaiseksi valokuvaajaksi, ja näyttely on jo nimetty klassikoksi. Eikä ihme, Gathered Leaves on huikea matka amerikkalaisuuden ytimeen.

Soth on valokuvan moniottelija, kuvajournalisti, valokuvakirjojen omakustantaja, bloggaaja ja instagrammaaja, joka on hyvin tietoinen siitä mitä valokuvaus on älypuhelinten aikakaudella.

Näyttely esittelee kuitenkin vastavirtaan kulkevan traditionalistin jonka suuret ja häkellyttävän sävykkäät kuvat tasapainottelevat dokumentin ja taidekuvan rajamailla.

Soth ei ole näppäilijä. Vaikka hänen kuvansa saattavat joskus näyttää lonkalta laukaistuilta, hän suunnittelee ne huolellisesti.

Hän käyttää myös oivaltavasti hyväkseen valokuvan tyylejä ja lajityyppejä näyttävästä värikuvasta valvontakameran rakeisuuteen. Aihe määrää käsittelytavan.

Erityisesti Soth tunnetaan valokuvakirjoistaan, teoksista joiden varaan myös näyttely on rakennettu. Yhteistä kirjoille on hänen periamerikkalainen työskentelymetodinsa, matkalla olo tai kuljeskelu.

Tämä liittää hänet myös moniin aikaisempiin Amerikan kiertäjiin kuten Jack Kerouac, Dorothea Lange ja Robert Frank. Sothin suomalaisia hengenheimolaisia voisivat olla esimerkiksi pohjoisen Suomen syrjäseutuja kuvannut Esko Männikkö ja Aki Kaurismäki.

Näyttelyn avaa Sleeping by the Mississippi (2004), kokonaisuus jota tehdessään Soth seurasi tuhansia kilometrejä pitkää jokea sen päästä päähän. Hiljaiset ja melankoliset kuvat kertovat elämästä Yhdysvaltojen keskiosien syrjäseuduilla.

Suurkaupungit Soth kiertää kaukaa tai ainakin jättää ne pois kuvistaan. Sen sijaan hän löytää ensimmäisenä Atlantin yksin ylittäneen lentäjäsankarin Charles Lindbergin lapsuudensängyn ja Johnny Cashin vaatimattoman syntymäkodin.

Kuvat ovat rauhallisia ja eleettömiä, vailla teeskentelyä tai tehokeinoja. Niiden voima on yksityiskohdissa, vahvassa läsnäolossa sekä aidoissa tunteissa kuten yksinäisyys, haaveet, pelot ja pettymykset. Mukana on myös amerikkalaisuudelle niin leimallinen ajatus vapaudesta.

Niagara (2006) kiteyttää Sothin suhteen valokuvaan. Tärkeää ei ole se mitä kuvassa on, vaan miksi se on siinä ja mitä se merkitsee.

Niagara oli hänelle ennen kaikkea suuria toiveita ja syviä pettymyksiä, surullisia häitä ja näyttäviä itsemurhia. Itse putous näkyy vain yhdessä kuvassa.

”Minusta tuli valokuvaaja, koska ajattelin että haluan tehdä töitä yksin”, Soth sanoo uusimman valokuvakirjansa Songbook (2015) saatesanoissa. Siinä hän katsoo Yhdysvaltoja perinteisten lehtikuvien tapaan ja tuttujen laulujen kautta.

Broken Manualissa (2010) Soth kuvasi erakkoja, jotka eri syistä ovat asettuneet yhteiskunnan ulkopuolelle. Samalla hän toteutti eräänlaisen henkilökohtaisen katoamistempun luomalla itselleen toisen identiteetin, joka näkyy eri teoksissa. Faktaa ja fiktiota sekoittava teos toimii avaimena ainutlaatuisen taiteilijan monipuoliseen työhön.

Alec Soth: Melissa, 2005, sarjasta Niagara
Alec Soth: Melissa, 2005, sarjasta Niagara
Alec Soth: Misty, 2005, sarjasta Niagara
Alec Soth: Misty, 2005, sarjasta Niagara
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat