Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Tämän kauniimmaksi ei musiikki mene – portugalilaislaulaja liversi Huvilan yleisön toiseen aikaan ja paikkaan

Portugalilainen Teresa Salgueiro ja galicialainen Davide Salvado loihtivat tahoillaan täyden kympin illan.

Kulttuuri
 
Mika Ranta / HS
Teresa Salgueiro toi Huvilaan konsertin, jolla hän juhli jo 30-vuotista uraansa.
Teresa Salgueiro toi Huvilaan konsertin, jolla hän juhli jo 30-vuotista uraansa. Kuva: Mika Ranta / HS

Maailmanmusiikki Helsingin juhlaviikot. Teresa Salgueiro ja Davide Salvado yhtyeineen Huvilassa.

Musiikin absoluuttista kauneutta ei voi mitenkään mitata, mutta se mitä kuultiin torstaina Huvila-teltassa Helsingissä, taisi kyllä hipaista tuota tavoiteltua ääripistettä.

Portugalilaisen Teresa Salgueiron unenomainen, enkelimäisen kaunis äänitaide loistokkaan yhtyeen kera oli tavattoman tyylikästä, koskettavaa ja ennen kaikkea korvia hivelevää.

Yleisö oli varpaillaan – ne jotka jaksoivat keskittyä rauhassa loppuun asti. Mitään helposti pureksittavaa purkkaa Salgueiron ja yhtyeensä taide ei nimittäin ollut.

Teresa Salgueiroa kuvataan usein fadolaulajaksi, mutta fadoa hänen musiikkinsa ei oikeastaan edes ole.

Huvilassa kuultiin pari kappaletta sitä perinteistä lajiakin, mutta laulajan omat kappaleet olivat modernia portugalilaista kansanmusiikkia.

Laulut olivat melkein kuin klassisia, läpi sovitettuja teoksia, joita muusikot – kitaristi, perkussionisti kontrabasisti ja haitaristi – soittivat nuoteista. Jokaisella soittajalla oli oma, mietitty roolinsa, ja jokainen toi tarvittavan vastavoiman melodialle.

Yhtye hengitti yhteen ihailtavan hyvin. Salgueiro ei ollut mikään tähti, vaan yksi osa tiivistä joukkuetta.

Salgueiron laulamat melodiat olivat usein hyvin simppeleitä, viipyileviä ja linjakkaita. Melkein meditaatiota, laulajana enkeli.

Poissa oli fadolle tyypillinen puristus, tuska ja dramatiikka. Tilalla oli kuulas, korkea, jopa ohut ääni, jota laulajatar kuljetteli hämmästyttävällä taidolla ylös alas.

Huvilassa kuultiin kattava listaus Salgueiron 30-vuotisen uran varrelta. Laulaja oli mukana 20 vuotta elämästään Portugalin kansainvälisesti tunnetuimmassa yhtyeessä Madredeuksessa.

Yhtye hyppäsi maailmanmaineeseen Wim Wendersin Lisbon Story -elokuvasta vuonna 1994, jossa Salgueirollakin oli rooli. Hän sai olla elokuvassa oma, ihana itsensä.

Nyt kuultiin yksi elokuvan kuuluisimmista lauluista, Guitarra.

Mukana oli myös materiaalia edelliseltä, neljä vuotta sitten ilmestyneeltä O Mistério -levyltä, pari piristävää, iloluontoista tuliaista Meksikosta ja Perusta sekä aivan uunituoreita lauluja kuukauden kuluttua ilmestyvältä uudelta Horizon-soololevyltä. Horizoniin Salgueiro on tehnyt ensi kertaa itse kaiken, niin sanat kuin säveletkin.

Euroopan yhdeltä äärilaidalta tulevan joukon esitys oli kuin unelma. Siinä ei ollut mitään kosiskelevaa, ei mitään ylimääräistä sinne kuulumatonta.

Ylimääräisenä kuullun laulun, dramaattisen O Pastorin sävelet kaikuivat korvissa vielä pitkään keikan jälkeenkin.

Illan todellinen yllättäjä oli kuitenkin galicialainen muusikko Davide Salvado.

Galicia on Euroopan kiinnostavimpia kolkkia, ei vain alueena, vaan myös musiikkinsa puolesta. Koska siellä ovat tepastelleet aikoinaan niin keltit, roomalaiset kuin mauritkin, kuulokuva on sen mukaista: varsin moninaista.

Salvado on ymmärtänyt tuon sekoituksen ainutlaatuisuuden. Perinnettä arvostava muusikko on kierrellyt Galiciassa vanhojen rouvien luona ja kerännyt itselleen arvostettavan kokoelman galicialaisia tanssikappaleita, lauluja, tarinoita ja esitystraditioita.

Jopa parin tuhannen vuoden taakse juurilleen kaivautunut laulaja esitteli Huvilassa laulua, joka ei kuulostanut tippaakaan kelttiperinteeltä vaan ennen kaikkea itäiseltä, kuin juutalaisen rabbin ja maurisotilaan risteymältä.

Intohimoista, jostain syvältä kurkusta lähtevää lauluaan Salvado säesti erilaisilla tamburiineilla ja neliskanttisella rummulla. Keitoksesta hippusen modernimman tekivät sopraanosaksofoni ja rummut.

Salvadossa oli tämä vakava, perinnetietoinen puoli, mutta löytyi sieltä myös riemastuttava yleisönvillitsijäkin. Mies pisti yleisön milloin ulvomaan, milloin suhistelemaan. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta kädestä syötiin, mukisematta.

Välissä hän tanssahteli ja vilautteli tissiäänkin –tai ehkä se oli sittenkin sydän, kuka tietää.

Riemastuttava keikka, vetoava sekoitus perinnettä ja nykypäivää.

Mika Ranta / HS
Teresa Salgueirolla on hyvin tunnistettava, kuulas ääni, josta puuttuvat fadolaululle tyypillinen puristus ja draama.
Teresa Salgueirolla on hyvin tunnistettava, kuulas ääni, josta puuttuvat fadolaululle tyypillinen puristus ja draama.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat