Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Elina Merenmiehen näyttely tihkuu taiteen historiaa ja fantasiaa

Merenmiehen uusissa teoksissa voi nähdä merenalaiset juhlat tai pilviä, joilla on kasvot

Kulttuuri
 
Timo Valjakka
Jussi Tiainen
Elina Merenmies: Onko maassa elämää?, 2016, tempera ja öljy.
Elina Merenmies: Onko maassa elämää?, 2016, tempera ja öljy. Kuva: Jussi Tiainen

KUVATAIDE Elina Merenmies: Elämän henkäys 25.9. saakka Galerie Anhavassa (Fredrikinkatu 43). Ti–pe 11–17, la–su 12–16.

”Hieno taiteilija, mutta en osaa sijoittaa häntä mihinkään”, erään katsojan kerrotaan sanoneen Elina Merenmiehen (s. 1967) näyttelyssä. Havainto on oikea. Merenmiestä on vaikea liittää mihinkään tyyliin tai koulukuntaan. Hän on oma lukunsa suomalaisen nykytaiteen kentässä, ainutlaatuinen ja jäljittelemätön.

Merenmies on eräänlainen fantasiamaalari, jonka tarkasti toteutetuissa teoksissa luonto animoituu ja saa saduista ja myyteistä muistuttavia yliluonnollisia ominaisuuksia. Metsä näyttää tihentyvän silmien edessä ja mustat oksat kietoutuvat piirroshahmojen kasvoihin. Yhdessä maalauksessa on ehkä meneillään merenalaiset juhlat, toisessa kuvattu suuri pilvi näyttää epätavallisen elävältä.

Maalaustekniikka korostaa vaikutelmaa jostain samalla vanhasta ja tuonpuoleisesta. Merenmies käyttää temperan ja öljymaalauksen yhdistelmää sekä mustaa tussia tavalla, joka vie ajatukset 1800-luvun visionäärisiin romantikkoihin ja symbolisteihin.

Muutenkin Merenmiehen teokset tihkuvat taiteen historiaa. Olen aikaisemminkin ollut erottavinani niissä viittauksia esimerkiksi Francisco de Goyan, Gustave Dorén ja ehkä myös Victor Hugon teoksiin, eivätkä tämän näyttelyn maalaukset muodosta poikkeusta.

Kyse ei kuitenkaan ole nostalgiasta tai kuvien kierrättämisestä. Pikemminkin Merenmiehen teokset ovat kuin maailmaa nähneitä ja matkalla hapettuneita peilejä täynnä häilyviä heijastuksia. Ne saavat meidät ajattelemaan omaa aikaamme ja olemassaoloamme ja ehkä myös ymmärtämään niitä.

Jussi Tiainen
Elina Merenmies: Puun sana, 2015, tussi paperille.
Elina Merenmies: Puun sana, 2015, tussi paperille.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat