Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Matkalla Floridaan kertoo lempeän rehellisesti vanhuudesta ja vanhuksesta

Kulttuuri
 
Anna Möttölä
F Comme Film
Jean Rochefort ja Sandrine Kiberlain ovat elokuvan isä ja tytär.
Jean Rochefort ja Sandrine Kiberlain ovat elokuvan isä ja tytär. Kuva: F Comme Film

Draama Matkalla Floridaan (Floride). Ohjaus: Philippe Le Guay. Pääosissa: Jean Rochefort, Sandrine Kiberlain, Anamaria Marinca. 110 min. K7 ★★★★

Elämänmakuinen, niin kulunut kuin sana onkin, sopii täydellisesti kuvaamaan ranskalaisuutuutta Matkalla Floridaan. Se on yhtä aikaa kepeä ja traaginen elokuva, kaunis ja rujo, täynnä hetkiä, joiden merkityksellisyyden ymmärtää vasta jälkikäteen. Ajoittain se tuntuu pinnalliselta, kunnes hetken kuluttua taas hätkähdyttää terävänäköisyydellään.

Etelä-Ranskaan sijoittuvan tarinan pääosassa on kahdeksankymppinen patriarkka Claude Lherminier ( Jean Rochefort ), jonka kokemuksessa kuviteltu ja tosi sekoittuvat. Claude on omien sanojensa mukaan pakotettu eläkkeelle paperitehtaansa johdosta, jota nyt vetää hänen tyttärensä Carole ( Sandrine Kiberlain ). Claude asuu komeassa talossa maaseudulla eikä omasta mielestään tarvitse huolenpitoa. Kiusaamisellaan hän karkottaa kotiapulaisen toisensa perään. Ehdottomiin vaatimuksiin kuuluu joka-aamuinen floridalaisista appelsiineista puristettu mehu, joka muistuttaa vanhusta vuosia sitten Floridaan muuttaneesta lempitytär Alicesta.

Pian Carolelle ja katsojalle käy selväksi, että Clauden muistiongelmat vain pahenevat, eikä nykyisenlainen järjestely voi jatkua. Claude on yhä arvaamattomampi. Vanhus itse yrittää pitää kiinni itsenäisyydestään ja Floridan haaveestaan. Hänet nähdäänkin lennolla kohti Miamin aurinkoa, mutta onko kyseessä todellinen matka vai kuvitelma, jää avoimeksi – eikä sillä oikeastaan ole väliä.

Sielun ja energian tälle kaikelle antaa Jean Rochefort. Riemastuttava ja koskettava roolityö kruunaa ansioituneen luonnenäyttelijän pitkän uran. Ohjaaja-käsikirjoittaja Philippe Le Guay, jolta täkäläisillä kankailla nähtiin viimeksi draamakomedia Pyöräretkellä Molièren kanssa, antaa viisaasti Rochefortin tulkinnalle tilaa.

Pienin elein tuikkivasilmäinen näyttelijä tuo esiin Clauden ilkikurisuuden, hämmennyksen, omanarvontunnon ja pahansisuisuuden. Hetkessä hänen Claudensa muuttuu rakastettavasta veijarista tyranniksi, joka suoltaa tyttärelleen viiltäviä loukkauksia.

Sandrine Kiberlain on mainio vastapari Carolena, joka yrittää tehdä oikein itseään ja isäänsä kohtaan. Elokuva tuo esiin myös huolenpitäjän kokemuksen. Miltä tuntuu, kun oma vanhempi alkaa muuttua tunnistamattomaksi ja tekee käytöksellään auttamisesta melkein mahdotonta?

Vanhuuden ja muistisairauden kuvausta elokuvassa on tänä päivänä vaikea käsitellä ottamatta vertailukohdaksi Michael Haneken riipaisevaa neljän vuoden takaista draamaa Rakkaus. Matkalla Floridaan pysyttelee loppuun asti kevyemmässä vireessä. Siinä, missä Haneke katsoi aihettaan silmää räväyttämättä, Le Guay suodattaa tarinansa lämpimän hohteen läpi. Rehellisyyden puutteesta ei kuitenkaan ole kyse.

Ja jos Matkalla Floridaan lähenteleekin keskinkertaisuutta kohtauksissa, joissa Rochefort ei ole mukana, hänen taituruutensa tuo elokuvalle neljännen tähden.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat