Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Teinit päätyvät kannibaaliheimon ruoaksi kesyssä kauhuelokuvassa

The Green Infernon ärhäkät efektit eivät tee vaikutusta

Kulttuuri
 
Eduardo Moreno
Yliopistoaktiivi huolestuu kannibalismista.
Yliopistoaktiivi huolestuu kannibalismista. Kuva: Eduardo Moreno

Kauhu The Green Inferno, ohjaus Eli Roth, pääosissa Lorenza Izzo, Ariel Levy, Daryl Sabara, ikäraja K18, kesto 100 min.

Raaoista Hostel-kauhuelokuvista parhaiten tunnetun Eli Rothin uusin ohjaus Knock Knock sai ensi-iltansa viime syksynä, ja nyt kankaille saapuu aiempi The Green Inferno. Elokuva valmistui jo 2013, mutta vietti pari vuotta hyllytettynä tuotantoyhtiön ongelmien vuoksi. Suomen teattereissa The Green Inferno esitetään vain tänä viikonloppuna parissa erikoisnäytöksessä, ilman tekstitystä.

Siinä missä Knock Knock panosti väkivallan sijaan jännitykseen, on The Green Inferno tyypillistä Rothia –siis överiä verenlennätystä häijyllä huumorilla höystettynä. Samalla se on kunnianosoitus 1970- ja 80-lukujen italialaisille kannibaalielokuville, jotka olivat aikanaan oma pieni lajityyppinsä äärimmäisten splatter-kauhufilmien joukossa.

Lajin tunnetuimmat edustajat ovat Cannibal Holocaust (1980) sekä Cannibal Ferox (1981). The Green Inferno lainaa molempien juonta (sekä nimensä Cannibal Holocaustissa mainitusta fiktiivisestä dokumentista). Rothin elokuvassa lauma amerikkalaisia yliopistoaktivisteja matkustaa Peruun, jossa sademetsän hakkuut uhkaavat alkuperäiskansoja. Pakkolaskun seurauksena ryhmä joutuu viidakon sydämessä majailevan ihmissyöjäheimon vangiksi.

Vanhat italokannibaalileffat olivat armottomia kokemuksia. Ne pyrkivät autenttisuuteen ja onnistuivatkin siinä epämukavalla tavalla – niitä katsoessa ei tuntenut olevansa turvassa. Ikävänä puolena ne käyttivät shokeeraamiseen myös aitoa eläinten teurastusta.

Viimeksi mainittua ei The Green Infernosta onneksi löydy. Mutta Roth ei muutenkaan osaa tai uskalla tehdä aidosti järkyttävää elokuvaa. Ihmisiä kyllä suolistetaan ja paloitellaan verisesti, mutta kaikki pysyy turvallisen Hollywood-tehostekauhun tasolla.

Roth pilaa tunnelmaa vielä ääliömäisellä pieru- ja pössyttelyhuumorilla. Jotain ”sanomaa” on yritetty saada mukaan hyväosaisille maailmanparantajateineille ja sosiaaliselle medialle kuittailulla, mutta sekin jää keski-ikäisen äijän baaritilityksen tasolle.

Aihepiirinsä ansiosta The Green Infernon jaksaa katsoa, kannibaalielokuvia kun ei nykyään juuri tehdä. Alkaa kuitenkin näyttää siltä, että yli 10 vuoden takainen debyytti Cabin Fever jää Rothin ainoaksi hyväksi ohjaustyöksi.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat