Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Pankkikriisin pörssipelureista kertova The Big Short on Oscar-kisan voittajasuosikki

Elokuva on kertomus ristiriitaisista, likaisista sankareista, taitavista pörssimiehistä, jotka kaatoivat pankit vuonna 2008 ja hyötyivät kaaoksesta

Kulttuuri
 
Plan B Entertainment
Christian Bale esittää Michael Burry -nimistä salkunhoitajaa.
Christian Bale esittää Michael Burry -nimistä salkunhoitajaa. Kuva: Plan B Entertainment

Draama The Big Short, ohjaus Adam McKay, pääosissa Christian Bale, Ryan Gosling, Steve Carell, Brad Pitt, Melissa Leo, ikäraja K12, kesto 130 min. ★★★★

Tässäkö tuleva Oscar-voittaja?

The Big Short

draama

(The Big Short)

Ohjaaja: Adam McKay

Yhdysvallat

Vuosi: 2016

Kesto (min): 130

Ikäraja: 12

Rooleissa: Christian Bale, Ryan Gosling, Steve Carell, Brad Pitt, Melissa Leo

Hyvin mahdollista.

The Big Short on nokkela ja vetävä, hauska ja älykäs elokuva niinkin epäelokuvallisesta aiheesta kuin jättimäinen asuntokupla Yhdysvalloissa viime vuosikymmenen lopulla. Miljardien lainasotkut johtivat lopulta pankkikriisiin ja kansainväliseen, Suomeenkin heijastuneeseen lamaan vuonna 2008.

Ei ole yllätys, jos The Big Short voittaisi kuun lopussa sen kaikkein tavoitelluimman Oscarin eli parhaan elokuvan palkinnon.

Miksi? Siksi, että The Big Short on kertomus ristiriitaisista, likaisista sankareista, taitavista pörssipelureista, jotka kaatoivat pankit ja hyötyivät kaaoksesta.

The Big Short perustuu tietokirjailija Michael Lewisin samannimiseen kirjaan.

Jos Lewis ei ole vielä tuttu, häneen kannattaa tutustua viimeistään nyt. Vuonna 1960 syntynyt yhdysvaltalainen reportterikirjailija on jumaloitu tarinankertoja, joka käsittelee kirjoissaan isoja kokonaisuuksia leimallisesti henkilötarinoiden kautta.

Lewisin aiheina ovat olleet muun muassa pörssi, tilastotieteen käyttö ammattilaisurheilussa sekä it-kupla. Lewisin tekstit ovat vedonneet Hollywoodiin jo pitkään. Elokuvat Elämä pelissä ja Moneyball perustuvat hänen teoksiinsa, ja esimerkiksi ammattilaisbaseballista kertovassa Moneyballissa ideana oli voittaa rikkaat seurat pikkurahalla tilastojen avulla.

Se onkin Lewisin toistuva keskiluokan identiteettiä peilaava teema, miten pelata ja voittaa markkina ja löytää systeemin heikko kohta, olla hetken muita terävämpi, tasapäisen sakin kuningas.

Sama pelin ajatus löytyy The Big Shortista. Short viittaa elokuvan nimessä lyhyeksimyymiseen.

Ideana on ymmärtää rahatalous, ymmärtää miten Yhdysvaltain pankit ja ylikuumentunut, huonosti valvottu asuntolainamarkkina toimii ja lyödä pörssin kuninkaat niiden omilla aseilla.

Tarina on iso, niin huikea, että se on myös The Big Shortin heikko kohta.

Katsotaan ensin plussat.

Niitä on paljon, sillä The Big Short on erinomainen elokuva.

Elokuvan ytimestä löytyvät amerikkalaisen elokuvan perusvaltit, myyvät niminäyttelijät ja tekninen taituruus. Muoto kuitenkin poikkeaa tutusta Hollywood-kaavasta. Ohjaajana on Adam McKay, jonka tunnetuimpia töitä ovat tv-parodia Ron Burgundyn legenda sekä koomikko-show’t Funny or Die sekä Saturday Night Live.

Paperilla ohjaimissa on siis A-luokan hömppäherra, mutta taito tehdä kepeää on nyt suorastaan eduksi: McKay uskaltaa toistaa, avata pankkitermejä ja vääntää rautalankaa.

The Big Short kertoo pankkiromahduksesta, subprime-koroista, tilaisuuteen tarttuvista pikkuliikemiehistä, lyhyeksimyymisestä ja tavallisen amerikkalaisen joutumisesta maksumieheksi yllättävin asein: brechtiläisen poliittisen teatterin ja absurdin komedian keinoin.

Mitä se tarkoittaa? Tarinan rikkomista. Puhutaan kameralle, vaihdetaan aihetta, kerrotaan yhtäkkiä miten elokuvahenkilöt valehtelevat. Välillä hypätään luentoon, jossa selitetään arvopaperikaupan uhkapeliluonne.

Esimerkistä käy kohtaus, jossa Ryan Goslingin esittämä pankkimies selittää miten holtiton luotonanto kääntyy tappioiden kasvaessa pankkeja vastaan. Silloin pöydällä on pankkikriisin visualisointi, puutornin pienoismalli, joka pian sortuu.

”Haistan rahaa”, pukumies sanoo.

Pilkottu, etäännytetty muoto sopii monisyisen, vaikean tarinan kertomiseen. Samalla aihe myös karnevalisoituu, henkilöhahmot jäävät etäälle.

”En väittänytkään olevani tarinan sankari”, sanoo 47 miljoonaa välityspalkkioina tienannut pukumies kameralle. Hetkeä myöhemmin kuvissa nähdään hänen ikätoverinsa, töitä paiskivan kunnollinen perheenisä, joka pakkaa perheensä autoon, muuta ei enää ole. Talo on mennyt pankkikriisissä alta.

The Big Shortin heikko kohta on sen häilyvä sankaruus.

The Big Short tuo mieleen Oliver Stonen Wall Street -elokuvan vuodelta 1987. Aikansa pörssihuumaa kritisoinut elokuva kääntyi katsomoissa päälaelleen – ahneesta pörssihaista, Gordon Gekkosta, tulikin roolimalli. Monet halusivat meklareiksi.

Samoin on käynyt kirjailija Michael Lewisille: hänen pörssikirjansa Liar’s Poker kannusti myös ahnehtijoita pankkialalle.

The Big Short yrittää välttää sankaruuden sudenkuoppaa komediallisella muodolla. Osin se siinä onnistuukin.

The Big Short on kertomus toisten epäonnesta hyötyvistä, likaisista sankareista. Ja siksi elokuvan finaalista puuttuu ratkaisevalla tavalla voimaa.

Ei ole selvää, kenelle taputtaa.

Avainkohtauksessa nuoret bisnesmiehet riemuitsevat, kun diili on saatu läpi ja miljoonia on tulossa taskuun, kunnes Brad Pittin esittämä vanhempi bisnesenkeli komentaa pojat riviin. Bisnesenkeli sanoo:

”Tanssi seis.”

Brad Pitt tekee elokuvassa roolin vanhempana bisnesenkelinä.
Brad Pitt tekee elokuvassa roolin vanhempana bisnesenkelinä.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat