Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Anomalisa-animaatio sisältää yhden elokuvahistorian realistisimmista seksikohtauksista

Lentokenttien, taksien ja hotellihuoneiden yksinäisyys korostuu nukkehahmoissa

Kulttuuri
 
Paramount Pictures
Anomalisa kurkistaa kirjailija Michael Stonen mieleen.
Anomalisa kurkistaa kirjailija Michael Stonen mieleen. Kuva: Paramount Pictures

Animaatio Anomalisa, ohjaus Charlie Kaufman ja Duke Johnson, pääosissa Jennifer Jason Leigh, Tom Noonan, David Thewlis. 90 min. K 12. ★★★

Erokirje alkaa: ”Dear Michael, fuck you”. Harmaantuva mies lukee sitä lentokoneessa. Menestynyt ja syvästi masentunut self help -kirjailija Michael Stone matkaa luentokeikalle kaupunkiin, jonne häneltä on myös muinoin jäänyt vanha heila.

Anomalisa ammentaa Lost In Translation -kuvastosta: lentokenttien, taksien ja hotellihuoneiden yksinäisyydestä. Vieraantumista ja ihmisen voimattomuutta korostaa se, että kaikki hahmot ovat nukkeja ja tekniikkana pala-animaatio.

Michael Stonelle muut ihmiset, oma perhekin, ovat yhtä massaa. Näin on kirjaimellisesti: elokuvan kahta päähenkilöä lukuun ottamatta kaikilla nukeilla on sama ääni ja samat kasvot. (Tai no, poikkeuksena on yksi lyhyt kohtaus, jossa näkökulma ei ole Stonen.) Määränpäänä olevan hotellin nimi ”Fregoli” on viittaus harvinaiseen häiriöön, jossa potilas kuvittelee kaikkien ihmisten olevan yksi ja sama henkilö.

Fregolissa Michael ( David Thewlis ) kohtaa naisen, jolla on muista erottuvat kasvot ja ääni. Hän on vaatimaton, asiakaspalvelussa työskentelevä Lisa ( Jennifer Jason Leigh ). Pikkutunneilla Stone vakuuttuu nuoren naisen erityisyydestä; seuraa hotelliromanssi sekä yksi elokuvahistorian realistisimmista seksikohtauksista. On huikeaa, että se on tehty nukeilla.

Elokuvan ovat ohjanneet Charlie Kaufman ja animaattori Duke Johnson. Visuaalisesti lopputulos on hieno. Animaation tyyli on melankolinen ja realistinen. Keski-ikäisillä hahmoilla on vyötäröllä kiloja ja kehot todellisia.

Anomalisa perustuu Kaufmanin samannimiseen näytelmään ja on tämän toinen elokuvaohjaus. Hänen esikoisensa Synecdoche, New York oli valtava, joka suuntaan laajeneva elokuva, joka käsitteli aivan kaikkea ihmisyydessä. Anomalisassa on tuttuja Kaufman-teemoja: yksinäisyys, erillisyys, ikääntyminen, rakkaudenkaipuu, masennus, ajan rajallisuus ja niin edelleen. Synecdocheen ja Kaufmanin aiempiin käsikirjoituksiin (esimerkiksi Tahraton mieli, Being John Malkovich) nähden Anomalisa on kuitenkin pieni elokuva.

Se on ennen kaikkea tilannekuvaus, kukistus mielenmaisemaan. Siksi se myös tuntuu enemmän lyhytelokuvalta. Vaikka käänteitä tapahtuu, mikään ei muutu: on selvää, että mielenmullistus ei ole Stonelle ensimmäinen eikä viimeinen. Anomalisa ei ole tarina rakkaudesta vaan vieraantumisesta ja ehkäpä narsismista.

Paikoin elokuvassa alleviivataan turhaan asioita, jotka olisivat ilmeisiä muutenkin. Esimerkiksi kasvojen samankaltaisuutta ei tarvitsisi dialogilla selittää, kun se jo kuvin kerrotaan. Anomalisa on animaationa vaikuttava, mutta tavallisena näytelmäelokuvana sen käsikirjoitus ei kantaisi mittaansa.

Photo Credit: Paramount Pictures
Animaatio Anomalisa on tarina vieraantumisesta ja narsismista.
Animaatio Anomalisa on tarina vieraantumisesta ja narsismista.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat