Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Pedro Almodóvarin uutuus nousee lähes ohjaajan parhaiden elokuvien rinnalle

Julietassa äiti yrittää selvittää, miksi tytär katosi hänen elämästään

Kulttuuri
 
Manolo Pavón
Adriana Ugarte on nuori Julieta.
Adriana Ugarte on nuori Julieta. Kuva: Manolo Pavón

Draama Julieta. Ohjaus Pedro Almodóvar, pääosissa Emma Suarez, Adriana Ugarte, Dario Grandinetti, Rossy de Palma. Kesto 96 min. K12. ★★★★

Espanjalaisen nykyelokuvan tunnetuin ja tärkein ohjaaja Pedro Almodóvar otti viimeksi aika rennosti ja roiskaisi ilmoille farssin Matkarakastajat (2013). Se oli räävitön, mutta ei kovin onnistunut.

Julieta

Kirjoittaja: Pedro Almodóvar

Draama

Ohjaaja: Pedro Almodóvar

Espanja

Vuosi: 2016

Kesto (min): 96

Ikäraja: K12

Rooleissa: Adriana Ugarte, Emma Suaréz

Onneksi Almodóvar on nyt taas palannut vakavan draaman ja vahvojen naispäähenkilöiden maailmaan. Kanadalaisen Nobel-kirjailijan Alice Munron kolmeen Karkulainen-novellikokoelmasta (Tammi, 2005) valittuun tarinaan perustuva Julieta on eräänlainen sisarteos Almodóvarin aiemmalle hienolle elokuvalle Kaikki äidistäni (1999).

Siinä missä Kaikki äidistäni kertoi äidistä ja pojasta, on Julietan keskiössä äidin ja tyttären suhde. Elokuva on pinnalta katsoen suorastaan petollisen yksinkertainen, mutta ei lainkaan ohut. Siinä ruoditaan suuria tunteita, surua ja kaipuuta suoraan ja selkeästi.

Julieta Arcos ( Emma Suarez ) on madridilainen opettaja, joka on muuttamassa miesystävänsä kanssa Portugaliin. Kamat ovat jo muuttolaatikoissa, mutta sitten tapaaminen kadulla muuttaa kaiken ja Julieta sukeltaa menneisyyden traumoihin.

Käsittämättömällä tavalla äitinsä kieltäneen ja kadonneen tyttären muisto ei jätä Julietaa rauhaan. Hän jättää miesystävänsä, muuttaa takaisin vanhaan kotitaloonsa ja yrittää taas kerran setviä, miksi tytär teki kuten teki.

Yhä epätoivoisemman Julietan kirjoittaessa eräänlaista selontekoa tyttärelleen kuvaan astuu nuori Julieta ( Adriana Ugarte ), ja katsoja saa tietää, mitä naisen elämässä aiemmin tapahtui.

Almodóvar on usein käyttänyt punaista väriä rakkauden ja elämän symbolina. Niin tässäkin. Elokuvan alussa punainen mekko ja punainen seinä saavat kertoa Julietan elämänvoimasta, mutta vähitellen värit vaihtuvat. Punaista ei silti hyljätä; se saa ajoittain antaa toivoa tarinan laskoksiin.

Kahdessa aikatasossa kulkeva elokuva on kaikin puolin tasaisen varmaa työtä. Almodóvar kertoo tarinaa kuin dekkaria. Siinä on mysteeri, jonka salaisuus ratkeaa vasta lopussa, eikä harhapolkuja ole. Ohjaaja pitää kurssin vakaana koko ajan.

Ensivaikutelma Julietasta ei ehkä ole kovin vahva, sillä Almodóvar tarjoaa herkkunsa melko vähäeleisesti, sordiinolla. Julietan voima, sen henkilöiden aitous ja tunteiden hienovarainen erittely jäävät kuitenkin katsojan mieleen ja kasvavat siellä. Lopulta Julieta nousee kuin nouseekin Almodóvarin parhaiden teosten kantapäille, jos ei nyt aivan rinnalle.

Julieta on Emma Suarezin elokuva. Hän tekee keski-ikäisestä Julietasta vakuuttavan ja koskettavan roolihenkilön, jonka rinnalla nuorta Julietaa näyttelevä Adriana Ugarte jää varjoon, hieman vaisuksi hahmoksi.

Hienointa Julietassa on se, kuinka pienestä ja samalla suuresta siinä on kyse. Suru, syytökset, syyllisyydentunto ja kaipuu kuuluvat elämään, mutta kasvamalla tarpeeksi suuriin mittoihin ne voivat tukahduttaa elämän. Eikä jotain suurta tunnetta voi toisen puolesta ymmärtää ennen kuin on kokenut sen itse.

Jos Matkarakastajat vaikutti teinipojan sekoilulta, Julieta on kypsän elokuvantekijän seesteinen voimannäyte, jossa ei ole mitään turhaa tai liikaa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat