Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Meryl Streepin ja Hugh Grantin höpsö uutuuselokuva opettaa, miten hyvä elämä voi rakentua täydelliselle keskinkertaisuudelle

Florencesta saattaa tulla syksyn elokuvahitti

Kulttuuri
 
SF Film Finland
Rooli laulua harrastavana seurapiirirouvana kuuluu Meryl Streepin parhaimpiin.
Rooli laulua harrastavana seurapiirirouvana kuuluu Meryl Streepin parhaimpiin. Kuva: SF Film Finland

Draama Florence (Florence Foster Jenkins), ohjaus Stephen Frears, pääosissa Meryl Streep, Hugh Grant, Simon Helberg, Rebecca Ferguson, S, kesto 111min ★★★★

Tässä voi olla yksi syksyn elokuvahiteistä. Ainakin jos puhutaan niin sanotusta aikuisemmasta yleisöstä. On hyvät näyttelijät, kiinnostava tositarina sekä kokenut ohjaaja, joka osaa kertoa tarinan hyvin ja hauskasti ja ennen kaikkea kepeän vetävästi.

Florence

Draamakomedia

(Florence Foster Jenkins)

Ohjaaja: Stephen Frears

Yhdysvallat

Vuosi: 2016

Kesto (min): 111

Ikäraja: S

Rooleissa: Meryl Streep, Hugh Grant, Simon Helberg, Rebecca Ferguson

Pisteeksi iin päälle elokuva vielä näyttää miten onnellinen elämä voi perustua täydelliseen keskinkertaisuuteen, jopa mitättömyyteen.

Florence kertoo yhdysvaltalaisesta seurapiirirouva Florence Foster Jenkinsistä (1868-1944), joka harrasti laulua, levyttikin. Mysteeri-ilmiöksi hän nousi lahjattomuuttaan, häntä kutsuttiin maailman huonoimmaksi laulajaksi. Hän ei osannut laulaa tai siis osasi, omalla tavallaan, kuulostaen hätääntyneeltä ankalta. Silti hänestä tuli kuuluisuus Yhdysvalloissa, hänen levyjään haluttiin ja lippuja konsertteihin jonotettiin.

Tapauksesta on maailmalla tehty jo useita näytelmiä, Ranskassa elokuva nimeltä Marguerite ja nyt on valmiina tämä Stephen Frearsin ohjaama elokuva.

Frearsin ohjaus jäänee keskeiseksi tarinan tulkinnaksi.

Niin vahva se on.

Frears ja käsikirjoittaja Nicholas Martin käsittelevät laulajaa ja ilmiötä monipuolisesti ja sydämellä tarinan höpsöyttä ymmärtäen ja korostaen. Vaikka pilkkaajat ovat elokuvassa esillä, keskeistä on laulajan oma tarina, tausta ja motiivit, joista elokuvantekijät esittävät tulkintoja. Elokuva jatkaa sarjaa, jossa Frears on käsitellyt vahvoja naisia. Vuoden 2013 Philomenassa pääosaa esitti Judi Dench ja vuoden 2006 The Queenissa Helen Mirren.

Florence näyttää miten varakkuus auttoi nostamaan parrasvaloihin mitättömyyden, jonka rakkauden musiikkiin oma isä oli torjunut. Perijänä Foster Jenkins pystyi kuitenkin palkkaamaan säestäjiä ja opettajia itselleen. Samalla kannoille iskivät hännystelijät. Lähipiiriin kuuluvat elokuvassa sellaiset isot nimet kuten kapellimestari Arturo Toscanini sekä säveltäjä Cole Porter.

Keisarin uudet vaatteet -ilmiä on kuitenkin vain yksi osa tarinaa. On epäselvää, miten Florence ymmärsi tilanteensa mutta ilmeisesti hän näki itsensä esiintyjänä.

Keskeiseksi elokuvassa nousee avioliitto, ja erityisesti puoliso St Clair Bayfield, joka varjelee pilkkaajilta ja kriitikoilta. Pelko kuplan puhkeamisesta valjastetaan käsikirjoituksessa juonen käyttövoimaksi.

Aviomiestä, joka omalla tahollaan on epäonnistunut taiteilija hänkin, kelvoton näyttelijä nimittäin, esittää Hugh Grant. Hurmaavaa itseironiaakin liittyy kohtaukseen, jossa Grantin esittämä mies kertoo elämänlaatunsa parantuneen sen jälkeen kun hän lakkasi tavoittelemasta liikoja, vapautui kunnianhimon tyranniasta. Rooli Florencessa on parasta Hugh Grantia vuosikausiin.

Hienossa roolissa näyttelee myös Simon Helberg. Hän on säestäjä, se tärkeä ulkopuolinen, jonka kautta tarinaa voi kuroa auki. Huikein on kuitenkin pääosassa esiintyvä Meryl Streep.

Turha epäillä, miten maailman menestyneimpiin kuuluva näyttelijä sopii esittämään omaa vastakohtaansa, nobody-taiteilijaa. Hyvin. Hienovireinen komiikka on aina ollut Streepin valtteja ja Florencen lavakohtauksissa Streep nähdään arvokkuuttaan korostavana nollana.

Kepeä tyylilaji paalutetaan heti ensi kohtauksessa, jossa Streep lasketaan köysien varassa yläluokan kulttuuriseuran näyttämölle. Hänet on puettu valkoisiin, hahmo on nimeltään ”taiteilijan inspiraatio”. Taitavasti Frears työryhmineen panttaa Florencen laulukohtauksia.

Taustatarinan puolella Streep on kuitenkin vieläkin parempi, todellinen näyttelijä – niissä kohtauksissa hän kääntää Foster Jenkinsin haavoittuvaksi ihmiseksi ja aikakautensa vertauskuvaksikin.

Tarina naisesta, joka sai aivan liikaa, kääntyy päälaelleen.

Florence olisi ansainnut vieläkin enemmän.

Oikaisu 6. 9. klo 10.43 Cole Porter on säveltäjä eikä laulaja kuten artikkelissa aiemmin väitettiin.

SF Film Finland
Simon Helberg on Florence-elokuvassa laulajarouvan säestäjä.
Simon Helberg on Florence-elokuvassa laulajarouvan säestäjä.
SF Film Finland
Meryl Streep ja Hugh Grant ovat Florence-elokuvan pääroolien esittäjät.
Meryl Streep ja Hugh Grant ovat Florence-elokuvan pääroolien esittäjät.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat