Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Juliette Binochen upea roolityö kantaa italialaista melodraamaa

Äidin suru ilmenee yllättävästi Piero Messinan esikoiselokuvassa

Kulttuuri
 
Alberto Novelli
Lou de Laage ja Juliette Binoche Palaa luokseni vielä -elokuvassa.
Lou de Laage ja Juliette Binoche Palaa luokseni vielä -elokuvassa. Kuva: Alberto Novelli

Draama Palaa luokseni vielä (L’Attesa), ohjaus Piero Messina, pääosissa Juliette Binoche, Lou de Laage, Giorgio Colangeli. Kesto 100 min. S ★★★

Sisilialaisen Piero Messinan pitkä esikoiselokuva Palaa luokseni vielä alkaa kertakaikkisen hienoilla kuvilla, jotka tuovat mieleen italialaisen neorealismin mestarit. Jatko ei sitten olekaan aivan yhtä upeaa.

Palaa luokseni vielä

draama

(L'Attesa)

Ohjaaja: Piero Messina

Italia

Vuosi: 2016

Kesto (min): 100

Ikäraja: S

Rooleissa: Juliette Binoche, Lou de Laage, Giorgio Colangeli

Pitkään Paolo Sorrentinon (Suuri kauneus) apulaisohjaajana toiminut Messina kertoo Sisiliaan avioituneesta ranskalaisesta Annasta ( Juliette Binoche ), jonka poika Giuseppe on juuri kuollut.

Hautajaisiltana Anna saa yllättävän puhelun. Hänelle täysin tuntematon Giuseppen ranskalainen tyttöystävä Jeanne ( Lou de Laage ) ilmoittaa olevansa tulossa käymään. Nuori nainen ei tiedä poikaystävänsä kuolemasta, eikä Anna siitä hänelle kerrokaan.

Jeanne saapuu ja Anna kertoo Giuseppen olevan matkoilla ja palaavan muutaman päivän päästä. Naiset alkavat vähitellen tutustua, mutta Annan apumies Pietro ( Giorgio Colangeli ) ei pitemmän päälle sulata sitä, ettei Jeannelle kerrota hänen rakastettunsa kuolleen.

Messinan elokuva etenee verkkaisesti, kuin merkityksiään etsien. Messina luottaa paljon Juliette Binochen herkkiin kasvoihin, kuten ovat tehneet niin monet ohjaajat ennen häntä, mutta ne kantavat vain tiettyyn pisteeseen asti. Sitten elokuvaan alkaa tulla keinotekoisuuden ja tyhjäkäynnin merkkejä.

Katsoja saa arvuutella, miksi Anna tekee kuten tekee. Ehkä hän kokee, että Giuseppe on yhä jotenkin läsnä niin kauan kun hän uskottelee Jeannelle pojan olevan vain matkoilla. Ehkä Annaa ajaa vain uteliaisuus Jeannea kohtaan, naista joka myös rakasti hänen poikaansa.

Melodraamaksi Luigi Pirandellon näytelmään perustuva Palaa luokseni vielä ei repeä. Se säilyy hillittynä ja hallittuna, kuviltaan kauniina loppuun asti.

Tiettyä kuivakkuutta Messinan ohjaustyö ei vältä, mutta sen arvoituksellisuudessa ja visuaalisessa varmuudessa on myös kiehtovuutta, joka säilyy mielessä.

Ja Binoche tekee taas kerran upean roolityön aivan omalla tavallaan surua käsittelevänä naisena.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat