Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Holokausti oli Auschwitzia karumpi ja paljon laajempi ilmiö – uhreista Saksan juutalaisia oli kolme prosenttia

Timothy Snyderin tutkimus on vavahduttavaa luettavaa ja oikoo holokaustin harhoja.

Kulttuuri
 
Veli-Pekka Leppänen
Frederic Lewis / Getty Images
Natsit marssittivat Varsovan gheton kansannousuun osallistuneita juutalaisia pois kaupungista 19. huhtikuuta 1943.
Natsit marssittivat Varsovan gheton kansannousuun osallistuneita juutalaisia pois kaupungista 19. huhtikuuta 1943. Kuva: Frederic Lewis / Getty Images

Historia Timothy Snyder: Musta maa. Holokausti: tapahtumat, opetukset (Black Earth. The Holocaust as History and Warning). Suom. Antero Helasvuo. Siltala. 442 s.

Jos ihmisiltä kysyttäisiin, montako prosenttia holokaustin uhreista oli Saksan juutalaisia, arviot liikkuisivat kymmenissä prosenteissa. Harvempi tietäisi: kolme prosenttia.

Musta maa. Holokausti: Tapahtumat, opetukset

Kirjoittaja: Timothy Snyder

Julkaisija: Siltala

Laji: Tietokirja

Alkuperäinen nimi: Black Earth. The Holocaust as History and Warning

Vuosi: 2015

Suomentaja: Antero Helasvuo

Sivumäärä: 442

Saksa-keskeisyys on yksi harhakäsityksistä, joita vuosikymmenien ajan on juurtunut keskusteluun juutalaistuhosta.

Vastaavanlainen on Auschwitzin myytti, jolla paha on kapseloitu tuohon Etelä-Puolaan luotuun tappamistehtaaseen – ja samalla on vapautettu holokaustin satojatuhansia intomielisiä avustajia vastuusta. Ei Auschwitzin kauheus siitä katoa, vaikka leiri tunnustetaan vain yhdeksi lisärenkaaksi (edeltävän) murhahistorian ketjussa.

Tällaisiin rinnastuksiin vie Yalen yliopiston historianprofessori Timothy Snyder, jonka Musta maa. Holokausti: tapahtumat, opetukset -teos kasvaa kaikin puolin vavahduttavaksi luettavaksi. Hienoin taide aiheuttaa sielullisen järkytyksen, vaan ei se kiellettyä ole huippututkimukseltakaan.

Totuus on siis Saksan maaperää ja Auschwitzia moninaisempi – ja paljon karumpi.

Snyder pohjaa teeman Hitlerin kolonialismiin: kuinka alempirotuisten slaavien, etenkin idän mustan mullan seuduilla, oli määrä ruokkia kymmenet miljoonat arjalaiset. Elintila tarkoitti aluksi siis viljelyalaa.

”Minä tarvitsen Ukrainan, jotta kukaan ei voi näännyttää meitä nälkään niin kuin viime sodassa”, Hitler kaavaili. Materiaalisten pyyteiden oikeuttamiseksi ja tukemiseksi rakenneltiin murtumaton aatteellinen viholliskuva: judeo-bolševistinen salaliitto. Natsipropaganda selitti sillä kaikenlaiset uhat ja vastoinkäymiset.

Elintilan valtaamiseen Hitler jopa loi – Snyderin mukaan – seitsenportaisen mallin. Vaikkei aivan niin älykkääseen suunnitteluun uskoisikaan, tulevan tuhon reunaehdoksi osoittautui eritoten ”valtiottomuus”, juutalaisilta puuttunut kaikki suoja Itä-Euroopassa.

Mitä valtiottomampaa, sen hirveämpää.

Totaalisin holokausti koittikin niillä laajoilla alueilla, jotka miehitettiin kahdesti tai jopa kolmesti. Esimerkiksi käyvät Itä-Puola, Liettua ja Latvia: ensin tuli puna-armeija 1939–40, sitten Saksan armeija 1941, lopuksi taas puna-armeija 1944–45. Jos bolševikki vaihtuikin natsiin, kauhu ei lientynyt.

Alkuperävaltion tuho karsi rippeetkin laillisuudesta ja turvasta, ja juutalaisia ammuttiin kuin jäniksiä. Heistä tuli sananmukaisesti lainsuojattomia, joiden ei-luonnollinen kuolinprosentti läheni sataa.

Paradoksina se, että juutalaisen oli todennäköisempää säästää henkensä natsi-Saksassa kuin Keski-Euroopan itäreunalla. Natsit hyödynsivät taiten paitsi Itä-Euroopan monenlaisia nationalisteja myös antisemitistisiä ennakkoluuloja. Snyder kuvaa ihmisiä, jotka ryhtyivät yhteistyöhön useamman perättäisen miehittäjän kanssa.

Autoritaarisissa maissa, kuten Puolassa, pohjana oli omaa juutalaisvastaisuutta eikä roomalaiskatolinen kirkko puolustanut juutalaisia. Itävallan Anschlussissa 1938 juutalaiset kokivat viidessä viikossa enemmän väkivaltaa kuin Saksan juutalaiset viidessä vuodessa.

Kun Hitlerin idänsotaretki juuttui kuraan ja lumeen, holokausti alkoi muuttua järjestelmällisemmäksi, samalla ikään kuin laihaksi korvikkeeksi luvatulle uudelle elintilalle.

Snyder kuitenkin alleviivaa, että jo vuoden 1941 loppuun mennessä saksalaiset – neuvostokansalaisten avustuksella – olivat tappaneet miljoona juutalaista valtaamissaan Neuvostoliiton osissa.

”Kun Auschwitz on muistettu, suurin osa holokaustista on lähes kokonaan vaipunut unholaan”, Snyder sanoo lakonisesti.

Vastuu jakautuikin hyvin laajalle, joten joukkomurhan auschwitzoiminen sodan jälkeen sopi voittajille ja häviäjille – yhtä hyvin Neuvostoliitolle ja itäblokin maille kuin Saksallekin.

Saksassa Auschwitz omaksuttiin verukkeeksi irvokkaalle väitteelle, ”etteivät saksalaiset tienneet Euroopan juutalaisten joukkomurhasta sen ollessa käynnissä”, minkä Snyder osoittaa hölynpölyksi.

Snyderin Musta maa on perinpohjainen, vankka työ, niin lähdepohjaltaan kuin argumentaatioltaan. Se kuuluu sellaisiin harvinaisiin tutkimuksiin, jotka saavat hiljaiseksi ja herättävät silkkaa kunnioitusta.

Poikkeuksellista, että tuhannesti tutkitusta holokaustista on löytynyt näin käänteentekevää ja analysoitua tietoa – ja näkemystä.

TEA KARVINEN
Juutalaisvainojen muistomerkki Berliinissä koostuu 2700 tummasta kivipaadesta.
Juutalaisvainojen muistomerkki Berliinissä koostuu 2700 tummasta kivipaadesta.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat