Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Miten Helsingistä tulikaan näin kreikkalainen

Runoilija Jukka Viikilä on kirjoittanut lumoavan romaanin, joka avaa arkkitehti Engelin ajan ja maailman

Kulttuuri
 
Mervi Kantokorpi
HS
Carl Ludvig Engelin perspektiivipiirustus Hietalahteen suunniteltua työ- ja ojennuslaitosta varten. Suunnitelma jäi toteuttamatta.
Carl Ludvig Engelin perspektiivipiirustus Hietalahteen suunniteltua työ- ja ojennuslaitosta varten. Suunnitelma jäi toteuttamatta. Kuva: HS

Akvarelleja Engelin kaupungista

Kirjoittaja: Jukka Viikilä

Julkaisija: Gummerus

Laji: romaani

Vuosi: 2016

Sivumäärä: 215

Kuka?

Jukka Viikilä

 Helsinkiläinen kirjailija ja dramaturgi, syntynyt 1973.

 Julkaissut kaksi runokokoelmaa: Runoja (Gummerus, 2008) ja Runoja II (Gummerus, 2010). Runoja-kokoelma oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

 Kirjoittanut myös 600 artikkelia laajaan poeettiseen tietosanakirjaan Ensyklopedia (Poesia, 2011) ja kolme kuunnelmaa Ylelle.

 Opettaa luovaa kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa.

Romaani Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista. Gummerus. 215 s.

Helsingin keskusta nousee hankalasti karun ulkosaaren kalliolle, mutta jo Erottajan kaivolta katsottuna kokonaisuus näyttää antiikin kukkulalta.

Tämän toteaa tyytyväisenä Johan Carl Ludvig Engel, saksalainen arkkitehti, jonka sisäisen maailman Jukka Viikilä (s. 1973) kuvittelee pienen yöpäiväkirjan muotoon.

Miten Senaatintorin maisemasta tulikin niin kreikkalainen?

Akvarelleja Engelin kaupungista vastaa tähän lumoavalla tyylillään, jossa taidehistoria ja elämänfilosofia sulautuvat vaivattomasti runoilijana ja dramaturgina tunnetun kirjailijan ensimmäisen romaanin maailmaksi.

Engel kertoo välähdyksin elämästään ja työstään vuosina 1816–40. Työttömyys on tuupannut berliiniläisen perheineen Helsinkiä rakentamaan.

Soviteltavaa riittää: vaimolle tulee luvattua että homma kestää kuusi vuotta, sitten palataan kotiin. Mutta menee ihmisikä ennen kuin valtava valkea temppeli kohoaa kivikkoon.

Lassi Rinne
Jukka Viikilä tunnetaan runoilijana ja dramaturgina. Akvarelleja Engelin kaupungista on hänen ensimmäinen romaaninsa.
Jukka Viikilä tunnetaan runoilijana ja dramaturgina. Akvarelleja Engelin kaupungista on hänen ensimmäinen romaaninsa.

Viikilä avaa upeasti Engelin tietoisuuden. Aforistisen tiivis, hyvin liikkuva kerronta maalaa kaupunginrakentajan, jonka ammattiylpeyttä ei voi olla ihailematta.

Hän on muurarimestarin poika, käytännön mies, joka ei jätä työmaata kesken ja vaatii priimaa hanslankareista alihankkijoihin.

Historiankirjoitus on luonnehtinut Helsingin rakentajaa äreäksi äijäksi, mutta olisikohan yksikään keskustakorttelin pylväs enää pystyssä ilman preussilaista asennetta.

Romaani kuvaa koskettavasti Engelin ponnisteluja työn vaatimusten ja yksityisyyden välillä. Rakentamisen ja elämän kaltaisuus nousee jatkuvasti esiin: molemmat ovat yhtä suunnittelemista, odottamista, lykkäytymistä.

Nykyihmisen hyvin tunnistama sitten kun -ajattelu saa Engelin kiteyttämään: ”Elämä on kiireinen harjoitus, kaikki asiat kohdataan vain kerran. Varsinaista kertaa ei tule.”

Perheenisän ja ainoan tyttären yhteys nousee etualalle.

Emilie on sairastanut paljon pienestä saakka ja saa huolehtivaa huomiota. Kiinnostavasti Engelin pojat on jätetty tarinan ulkopuolelle, vaikka juuri he 1800-luvun tapaan olivat perheen keskeiset lapset, ne joiden koulutukseen ja tulevaisuuteen satsattiin.

Myös vaimon elämä askarruttaa arkkitehtia. Hän ikään kuin kadehtii naisten elämän yksityisyyttä ja heidän jakamaansa läheisyyden ilmapiiriä:

”Tämä on naisten maailma. Me miehet emme ole koskaan koko painollamme täällä. Ja suurin osa kaikesta rakkaudestamme jää syntymättä.”

Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista luo ulkopuolisen katseen Helsinkiin ja näyttää sen kansainvälisenä pikkukaupunkina. Keisarihan kaavaili Itämeren kaunottaresta jopa suuriruhtinaskunnan toista pääkaupunkia, mutta rooli jäi vähäisemmäksi.

Ohi kaiken kansallisen tohinan romaanin sivuilla kohdataan tuulinen rakennustyömaa, jonka keskeneräisillä kaduilla puhutaan venäjää, ruotsia ja saksaa.

Vasta keskustan ulkopuolella Engel kuulee suomea, parhaat muuraritkin kun ovat venäläisiä.

Mutta sitten Tuomiokirkkoon tarvitaan tornikello ja Engel joutuu matkustamaan Ilmajoelle tavatakseen kellomestari Juho Könnin. Pohjanmaan lakeus, sen ääretön tyhjyys, järkyttää berliiniläistä, ja hän ymmärtää: ”Ystävällisintä, mitä voit ihmiselle tehdä, on rakentaa hänelle kaupunki.”

Kiitos Helsingistä, Engel.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat