Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Ohjaaja toivottaa kaikki tervetulleiksi, lupiinitkin

Ritva Siikala kertoo hauskasti ja omakohtaisen koskettavasti monenlaisesta muukalaisuudesta

Kulttuuri
 
Lauri Meri

Muistelma Ritva Siikala: Musta sielu, valkonaama. Kertomuksia elämästä ja muukalaisuudesta. Aula & Co. 287 s.

Teatteriohjaaja Ritva Siikalan uutta kirjaa Musta sielu, valkonaama on vaikea määritellä.

Musta sielu, valkonaama. Kertomuksia elämästä ja muukalaisuudesta

Kirjoittaja: Ritva Siikala

Julkaisija: Aula & Co.

Laji: Muistelmat

Vuosi: 2016

Hinta: 287

Kirjaa voisi pitää muistelmateoksena, koska Siikala käy avoimesti läpi omia kokemuksiaan tukeutuen vanhoihin kirjeisiin ja päiväkirjamerkintöihin. Toisaalta sen voisi luokitella esseiksi, joissa kartoitetaan kieleen, kulttuuriin ja toiseuteen liittyviä kysymyksiä.

Muuta vaikeata kirjassa ei sitten olekaan.

Vetävän hauskasti kirjoitettu teksti on ennen muuta suoraa puhetta ihmiseltä toiselle ihmiselle.

Musta sielu, valkonaama ei kommentoi sanallakaan viime aikojen pakolaisvirtoja. Tästä huolimatta teos on vahva ja ajankohtainen kannanotto.

Rohkeuteen, uteliaisuuteen ja kaikenpuoliseen tutkiskeluun – myös omien ennakkoluulojen ja rajoitusten tutkiskeluun – kannustava teos tuntuu sata kertaa tärkeämmältä kuin tilastot maahanmuuton eduista ja haitoista, ja tuhat kertaa raikkaammalta kuin suomalainen pakolaiskeskustelu keskimäärin.

Harvalla kantasuomalaisella, joka muuten on Siikalan parikymmentä vuotta sitten lanseeraama termi, on ajatustensa ja tuntemustensa tukena lähimainkaan yhtä laajaa kokemuspohjaa.

Siikala on pitkään tehnyt monikulttuurista teatteria maahanmuuttajien kanssa, mutta yksityiselämän puolella sama ”teatteri” on jatkunut oikeastaan alusta alkaen. Kemissä syksyllä 1941 syntynyt Siikala vietti ensimmäiset vuotensa saksalaisen sotasairaalan varjossa.

Kemin kaupunginteatterissa teinityttönä nähty Anne Frankin päiväkirja sai hänet ylioppilaskirjoitusten jälkeen lähtemään Kibbutsiin rakentamaan Israelin valtiota, vaihto-oppilasvuosi Yhdysvalloissa oli tutustuttanut hänet rotukysymykseen ja suomenruotsalainen elämänkumppani toi mukaan oman kulttuurisokkinsa.

Tämän lisäksi Siikala on seitsemänkymmentäluvun alussa Etiopiasta adoptoidun pojan äiti sekä tyttärensä gambialaisen aviomiehen anoppi.

Teatterintekijänä Siikalalla on herkkyyttä jännitteille ja törmäyksille. Hän ei sorru julistamaan. Entiselle paatokselleen hän lähinnä nauraa.

Kirjan alaotsikko Kertomuksia elämästä ja muukalaisuudesta sisältää avaimen kirjan huumoriin. Siikala nimittäin kertoo ennen kaikkea omasta muukalaisuudestaan, jota hän on usein tuntenut myös ”omiensa” keskuudessa.

Hyvä tahto ei välttämättä kanna kovin pitkälle. Maahanmuuttajia on vaikea saada mukaan teatteriprojekteihin, eivätkä nämä aina suostu kakistelematta edes yleisöksi.

Vaikeudet vievät usein myös voittoon. Mosambikilaisen opiskelijan kommentti teatteriohjaajan mustasta sielusta sai Siikalan epätoivon valtaan, kunnes hän ymmärsi sen afrikkalaiseen tapaan suureksi kunnianosoitukseksi.

Kirjansa lopussa Siikala tekee hämmentävän rinnastuksen ojanpenkat vallanneisiin ja uhkaaviksi koettuihin lupiineihin. Hän on antanut itselleen luvan ”vapaasti rakastaa noita muukalaisia, jotka ovat tulleet jäädäkseen”.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat