Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kaspar Hauserin käsikirjoittaneen Johannes Ekholmin esikoisromaani taistelee knausgårdilaisuutta vastaan

Rakkaus niinku -romaani on siinä määrin sukupolvensa ääni, että sille toivoisi lukijoita yli ihmisryhmien rajojen, kirjoittaa kriitikko Arla Kanerva

Kulttuuri
 
Mika Ranta / HS
Johannes Ekholm haluaa kirjoittaa mahdollisimman tylysti, vielä tylymmin kuin Camus.
Johannes Ekholm haluaa kirjoittaa mahdollisimman tylysti, vielä tylymmin kuin Camus. Kuva: Mika Ranta / HS

Esikoisromaani Johannes Ekholm: Rakkaus niinku. Otava. 416 s.

”Saatan olla sukupolveni ääni. Tai ainakin yksi erään sukupolven äänistä.”

Näin sanoo Lena Dunhamin esittämä Hanna Horvath puhuessaan kirjoittamastaan kirjasta vanhemmilleen tv-sarjassa Girls.

Näin sanoo myös Johannes Ekholm esikoisromaanillaan Rakkaus niinku.

Ekholmia on kutsuttu julkisuudessa y-sukupolven ääneksi siitä lähtien, kun hän käsikirjoitti yhdessä Akse Petterssonin kanssa Kaspar Hauserin. Rakkaus niinku kuitenkin nauraa koko ajatukselle: 2010-luvun pari-kolmekymppisistä on turha yrittää saada yhtä siistiä nippua, jonka puolesta yksi ihminen voisi kuvitella puhuvansa.

Kolmekymppinen Joona on taloudellisessa ahdingossaan päätynyt muuttamaan Helsingistä isänsä ja tämän vaimon Sirpan luo Kirkkonummelle.

Suhde isään, yhden sukupolven suhde edelliseen, on yksi romaanin kantavista teemoista. Joonan isä on julkaissut avainromaanin, jonka perusteella hänet on Helsingin Sanomien kriitikon toimesta nimetty ”Suomen Knausgårdiksi ”.

Joona on loukkaantunut isälleen tämän kirjan sisällöstä, ja tulee samalla kyseenalaistaneeksi koko knausgårdilaisen, minä-keskeisen mieskirjallisuuden perinteen. Se, mikä edelliselle sukupolvelle on näyttäytynyt rehellisimpänä, vilpittömimpänä mahdollisena itseilmaisun muotona, on Joonan edustamalle sukupolvelle valheellinen pyrkimys muodostaa kokonaisuutta jota ei ole.

Tämän Rakkaus niinku tekee mallikkaasti: se kyseenalaistaa perinteet yhtenä hiottuna kokonaisuutena, jossa muoto ja sisältö palvelevat toisiaan – samalla ironisoiden itseään. Koko romaani on nimittäin kirjoitettu Joonan kirjaprojektiksi, jossa vuorottelevat nauhoituksista litteroidut keskustelut isän ja ystävien kanssa ja Google Hangoutsissa käydyt chat-keskustelut Sadgirl91-nimimerkin kanssa.

Joonan tavoitteena on saada aikaiseksi moniääninen, yhteisöllinen kirja: ”tavallaan ajattelen että se voi olla sellast nykyaikaista tarinan keräilyä, niinku lönnrot aikanaa, sillee kerää jotain kansantarustoa, ja koska tää aika on fucked up, nii siit väistämättä tulis varmaa jonkinlainen tän ’spektaakkelin’ kritiikki...”

Muoto on siis hyvin samanlainen kuin Ekholmin toimittamassa kirjassa Graafinen suunnittelu. Käytännöt, tekniikat, strategiat, joka julkaistiin Designmuseon graafisen suunnittelun näyttelyn yhteydessä.

Rakkaus, niinku

Kirjoittaja: Johannes Ekholm

Julkaisija: Otava

Laji: esikoisromaani

Vuosi: 2016

Sivumäärä: 416

Ja hyvin erilainen kuin Joonan isän sukupolven tiiliskivenpainoisissa tunnustuksissa.

Tämä on virkistävää: muotokokeiluja, etenkin sellaisia jotka hyödyntävät nettipuhetta, on suomalaisessa kirjallisuudessa tässä mittakaavassa lähinnä lyriikan puolella.

Mutta. Ero isään ei ole aivan niin suuri kuin Joona haluaisi. Keskusteluista käy hyvin pian ilmi, että myös Joonan ajatukset ja puheet kiertävät hyvin tiiviisti hänen itsensä ympärillä. Samoin raskasmielisyys, josta hän syyttää isäänsä, on kerta toisensa jälkeen tukahduttaa Joonan keskustelukumppanit.

Mitä enemmän Joona pyristelee isäänsä vastaan, sitä tiukemmin hän jää tähän kiinni.

Myös Joonan pyrkimys saada kirjassaan esiin useita ääniä vastapainona isän ja Knausgårdin edustamalle valkoisen heteromiehen yksiääniselle valta-asemalle asettuu kyseenalaiseksi.

Rakkaus niinku on siinä määrin yksi erään sukupolven äänistä, että sille toivoisi lukijoita yli iän, koulutuksen tai asuinpaikan luomien ihmisryhmien rajojen. Samoin kuin vastaväitteitä, toisia näkökulmia.

Sitä paitsi: viimeisillä sivuilla nauroin ääneen.

Lisäys 9.8. kello 16.58: Johannes Ekholm käsikirjoitti Kaspar Hauserin yhdessä Akse Petterssonin kanssa. Arviosta saattoi aiemmin saada käsityksen, että Ekholm olisi kirjoittanut näytelmän yksin.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat