Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Nuori isä teki matkan pimeyden ytimeen ja palasi kertomaan tarinansa

Romaani lapsen kuolemasta jatkaa kauniisti lakonisen suomalaisen miesproosan perinteitä

Kulttuuri
 
Veikko Somerpuro / WSOY
Tuomas Juntusen esikoisromaanin kertoja etsi sekä tietoa että uskoa, mutta päätyi ymmärrykseen.
Tuomas Juntusen esikoisromaanin kertoja etsi sekä tietoa että uskoa, mutta päätyi ymmärrykseen. Kuva: Veikko Somerpuro / WSOY

Esikoisromaani Tuomas Juntunen: Tuntematon lapsi. Romaani raskaudesta. WSOY. 304 s.

Aluksi hämmästyttävintä Tuomas Juntusen (s. 1976) esikoisteoksessa on se, että vaikean ja murheellisen aiheen käsittelyssä on niin paljon huumoria.

Pian se alkaa kuitenkin tuntua luonnolliselta. Nuoripari, jonka esikoinen kuolee päivän ikäisenä, kokee lyhyessä ajassa pahinta, mitä elämä voi eteen tuoda. Kun kauheasta tulee normaalia, ja ihminen vain selviää siitä, hän alkaa näyttäytyä erilaisena kuin ennen. Lakkaa olemasta sisäsiisti ja rationaalinen, näkee naurun aihetta siellä ja täällä.

Näin oli nyt päässyt käymään, ylilääkäri kuvaa ääriharvinaista vauvan geenivirhettä typertyneille vanhemmille. No, ainahan joku voittaa lotossakin, isä vastaa.

Juntunen, joka on Juha Seppälän proosasta väitellyt kirjallisuudentutkija, tekee alusta asti selväksi, että omakohtainenkin surutarina on tarina, ei objektiivisesti tallennettu kappale elämää.

Sen lisäksi, että teos on määritelty romaaniksi, että sen nimi viittaa Väinö Linnaan ja että kertojan puolisolla on keksitty nimi, lukijaa muistutetaan fiktiivisyydestä monenlaisilla kerrontakeinoilla.

Tragediasta komiikkaan vaihtelevan tunnelman ja tyylin lisäksi niihin kuuluvat yksityiskohtien valinnat, korostukset ja liioittelu.

Sekin on Juntusen tietoinen valinta, että nuoresta isästä esitetään monta vastakkaista puolta. Väliin hän on puolijuopunut rakastaja, sitten tosikkomainen kirjallisuudentutkija tai surun ylevöittämä isä.

Martta-lapsen äidistä annetaan paljon yksioikoisemmin kärsivä kuva – kirjallinen ratkaisu varmasti sekin.

Kirjoittajalle tarinan kertominen on ollut tietysti terapiaa, mutta siinäkin hän katsoo tietoisesti kauas kirjallisuushistoriaan, Raamattua, Shakespearea ja Einoa Leinoa myöten.

Tuntematon lapsi

Kirjoittaja: Tuomas Juntunen

Julkaisija: WSOY

Laji: Romaani

Vuosi: 2016

Sivumäärä: 304

Hänelle se on luonnollinen, reaalitodellisuuden vertainen paikka etsiä samastumiskohtia järjettömälle epäoikeudenmukaisuudelle. Se myös toimii.

Jossain muussa yhteydessä kertojan ympärillään näkemä symboliikka ja mieleen juolahtelevat sitaatit ehkä huvittaisivat, mutta Tuntemattomassa lapsessa niihin sisältyy suurta, universaalia lohtua. Kärsimys on osa ihmisen elämää, ja aina olemme myös jakaneet sen toistemme kanssa, vuosisatojenkin päähän.

Romaani vaihtelee aikatasoja. Liikkeelle lähdettäessä Martta on jo kuollut, seuraavaksi hänet pannaan alulle. Välillä nuoripari vasta suunnittelee perhettä, kertoja vastahakoisestikin.

Hankala synnytys, lapsen kuolema ja hautajaiset kuvataan dokumentaarisen yksityiskohtaisesti. Se, miten elämä lähtee taas jähmeästi liikkeelle, on vangittu muutamaan irrallisempaan, novellimaiseen tekstiin. Lähisukulaisista piirretään empaattisia henkilökuvia, jotka itkettävät liki yhtä paljon kuin vauvan kuolema.

Välissä on päiväkirjamaista tunnustuksellisuutta, varhaisia muistoja ja oivalluksia ihmisen muuttumisesta.

Kertoja avautuu ja haurastuu, mutta myös kovettuu. Sitkeä inhimillinen optimismi kiteytyy lopussa, kun toisen lapsen hankkimisesta tulee elämän uusi päämäärä ja tarkoitus.

Tekstikokonaisuus on kirjava mutta hallittu ja jatkaa kauniisti lakonisen suomalaisen miesproosan perinteitä. On kuin Tuomas Juntunen olisi ottanut käsiinsä tutun koivuhalon ja veistänyt siitä tuulessa värisevän lastulinnun.

Kertoja sanoo etsineensä lapsen kuoleman jälkeen sekä tietoa että uskoa mutta tyytyneensä lopulta niiden välimaastoon, ymmärrykseen. Siitä tämä romaanikin on kummunnut, eikä varmasti jää tekijänsä viimeiseksi.

Vaikka pieni Martta eli vain päivän, isästään hän teki kirjailijan.

Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto vuoden parhaalle esikoisteokselle jaetaan marraskuussa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat