Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Uusi Harry Potter -käsikirjoitus saa vanhat lukijat vaivaantumaan

Näytelmäkäsikirjoitus ei kunnioita aiempien kirjojen tapahtumia, logiikkaa eikä luonnetta

Kulttuuri
 
Juuso Määttänen
Neil Hall / Reuters
Harry Potter and the Cursed Child -näytelmäkäsikirjoitus nousi myyntilistojen kärkeen Britanniassa. Fanit jonottivat uutta Harry Potter -kirjaa Lontoossa.
Harry Potter and the Cursed Child -näytelmäkäsikirjoitus nousi myyntilistojen kärkeen Britanniassa. Fanit jonottivat uutta Harry Potter -kirjaa Lontoossa. Kuva: Neil Hall / Reuters

Fantasia J.K. Rowling, John Tiffany, Jack Thorne: Harry Potter and the Cursed Child. Little, Brown Book Group. 352 s.

Uusi Harry Potter -kirja julkaistiin englanniksi 31. heinäkuuta. Suomennos valmistuu pian.

Harry Potter and the Cursed Child

Kirjoittaja: J.K. Rowling, John Tiffany, Jack Thorne

Julkaisija: Little, Brown Book Group

Laji: romaani

Vuosi: 2016

Sivumäärä: 352

Nämä ovat lauseita, jotka vain harva kirjasarjan faneista uskoi enää koskaan näkevänsä sen jälkeen, kun seitsenosaisen saagan päätös Harry Potter ja kuoleman varjelukset julkaistiin 2007.

Vielä vuosi sitten J. K. Rowling sanoi haastatteluissa, ettei pidä todennäköisenä ”Harry Potter 8” -teoksen ilmestymistä. Ei ainakaan, jos se tarkoittaa kirjaa, jossa kerrotaan, mitä Harrylle, Ronille ja Hermionelle tapahtui seitsemännen kirjan jälkeen.

Juuri tuon tarinan Harry Potter and the Cursed Child kertoo.

Oleellista on ottaa huomioon, että kyseessä on näytelmäkäsikirjoitus. Uutuutta ei olisi ilman näytelmää, jonka suunnittelu aloitettiin jo vuonna 2013 ja joka sai Lontoossa ensi-iltansa päivää ennen kirjan julkaisua.

Vähintään yhtä oleellista on muistaa, että näytelmän käsikirjoitus ei ole Rowlingin käsialaa, vaikka hänen nimensä on painettu isoimmalla kirjan kanteen. Varsinaisen näytelmätekstin on kirjoittanut käsikirjoittaja Jack Thorne.

Tämän Rowling vahvisti jo viime helmikuussa, mutta mainosteksteissä asiasta ei ole haluttu puhua. Yleisin tapa on korostaa sitä, että kirjan tarina on Rowlingin, Thornen ja näytelmän ohjaajan John Tiffanyn yhteistuotos.

Nyt tarinan kuljettaminen nojautuu puhtaasti roolihahmojen repliikkeihin, joten oikean tunnelman syntyminen vaatii lukijalta huomattavasti aiempaa enemmän mielikuvitusta.

Näytelmä sijoittuu 19 vuoden päähän Kuoleman varjelukset -kirjan tapahtumista. Vaikka näytelmä on saanut teatterikriitikoilta runsaasti ylistystä, kirjana julkaistu käsikirjoitus on joutunut rajun kritiikin kohteeksi.

Käsikirjoitus on parhaimmillaan ihan kiva fanifiktio, ja huonoimmillaan lähinnä vaivaannuttava.

Fanifiktiot on suuri ilmiö. Kirja- ja elokuvasarjojen fanit kirjoittavat netissä suosikkisarjoihinsa pohjautuvia tekstejä, joissa tutut hahmot seikkailevat fanien keksimissä kokonaan uusissa tarinoissa. Esimerkiksi jättisuosioon noussut kirjasarja Fifty Shades of Grey alkoi Twilight-fanifiktiona.

Cursed Child -kirjan kohdalla suurin syy fanifiktiovaikutelmaan on se, että koko kirjan tarina tuntuu etenevän miksi ei -ideologian varassa.

Miksi noin 15-vuotiaat teinit voivat tunkeutua ensiyrittämällä ilman kunnon suunnitelmaa Taikaministeriöön? Miksi Tylypahkaan ajavan junan tarjoilijanoita voi paljastua erikoiseksi hirviöksi, jonka kädet muuttuvat piikeiksi?

Fanifiktiossa vastaus jokaiseen tällaiseen kysymykseen on: Miksi ei? Lopputulos on se, että tarina pomppii ja etenee hetkittäin niin kummallisesti, että lukija ei pysy perässä.

Uutuus ei kunnioita aiempien kirjojen tapahtumia tai logiikkaa. Kahdeksanneksi tarinaksi mainostetussa kokonaisuudessa on hetkiä, jotka suorastaan pilaavat aikaisempien kirjojen kertomat tarinat.

Suurin käsittämättömyys on uutuuden ytimessä oleva aikamatkustus. Eikä nyt edes aloiteta siitä, että alun perin ajankääntäjät tuhoutuivat Feeniksin kilta -kirjassa, koska tarina edes yrittää tarjota selityksen ajankääntäjien paluulle.

Nyt ajankääntäjillä pyritään herättämään kuolleita hengistä ja päädytään vaihtoehtoisiin tulevaisuuksiin. Jos ajankääntäjä olisi korvattu De Loreanilla, olisi oltu jo lähempänä Paluu tulevaisuuteen -trilogiaa kuin Harry Potter -maailmaa.

Tarina myös sivuuttaa aiempien kirjojen tapahtumia tylysti: Esimerkiksi Potterin vanhempien kuolema kerrotaan näytelmässä eri tavalla kuin kirjoissa.

Uudet hahmot ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi hyviä. Esimerkiksi Draco Malfoyn poika Scorpius on hyvin rakennettu hahmo.

Hämmentävintä on se, miten paljon kirja aiheuttaa hetkiä, joiden päällimmäisin tunne on vaivaantuneisuus.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat