Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Laura Gustafssonin uutuuskirjassa maailmanloppu on viimeinen pakopaikka

Ihminen ja luonto ovat Laura Gustafssonin kolmannen romaanin keskipisteessä

Kulttuuri
 
Liisa Takala
Laura Gustafsson on kirjoittanut kirjan survivalismista ja maailmanlopusta.
Laura Gustafsson on kirjoittanut kirjan survivalismista ja maailmanlopusta. Kuva: Liisa Takala

Romaani Laura Gustafsson: Korpisoturi. Into. 257 s.

Maailmanlopusta ja yhteiskuntajärjestyksen romahtamisesta on kirjoitettu romaani jos toinenkin. Nyt aiheeseen tarttuu Huorasatu-esikoisellaan (2011) Finlandia-ehdokkaaksi yltänyt Laura Gustafsson. Hän lähestyy teemaa hillityn pienimuotoisesta, ytimiään myöten suomalaisesta näkökulmasta. Vinon hirtehistä huumoriakaan unohtamatta.

Korpisoturi

Kirjoittaja: Laaura Gustafsson

Julkaisija: Into

Laji: romaani

Vuosi: 2016

Sivumäärä: 257

Isättömänä kasvanut Ahma on sosiaalisilta taidoiltaan heikkolahjainen nihilisti.

Ahman silmissä moderni maailma on kestämätön rakennelma ja pian koittavasta romahduksesta selviävät vain he, jotka elävät luonnon ehdoilla piilopirteissään. Niinpä Ahma ostaa Itä-Suomesta metsämökin ja ryhtyy varustautumaan linkolalaiseen erakkoelämään.

Vankasta näkemyksestä ja aseintoilusta huolimatta Ahmasta ei ole haavekuviensa kovapintaiseksi survivalistiksi. Luonnosta ammentavaa omavaraisuutta on täydennettävä kyläkaupan antimilla, eikä jäniksen suolistaminenkaan ota luonnistuakseen.

Edes erakoituminen ei suju toiveiden mukaan, kun väkeä lappaa talolla jatkuvalla syötöllä ja osa heistä kutsuu itsensä kylään pidemmäksikin aikaa.

Ahma uskoo, että miehet ovat kaikin tavoin naisia vahvempia. Käytännössä ”heikompi sukupuoli” vie häntä kuin pässiä narusta. Kirjan naishahmot ovat myös huomattavasti valmiimpia tarttumaan toimeen ja tekemään raskaita päätöksiä.

Gustafssonin romaani käynnistyy lähes absurdin toiveikkaana visiona ihmiskunnan tuhosta. Ahma odottaa innoissaan lähestyvää katastrofia ja on naiivin varma omasta selviytymisestään. Hänen käsityksensä mukaan edessä on paluu suomalaiskansallisten mytologioiden aikaan, jolloin ihminen tiesi paikkansa luonnon kiertokulussa eikä joessa näkynyt naapurin vuolemia lastuja.

Tarinan edetessä esiin nousee synkempiä sävyjä. Radion ja lehtien kautta aukeaa kuva yhteiskunnallisesta kuohunnasta, joka noudattaa monin osin oikeasta maailmasta tuttua uutisvirtaa.

Lopulta järjestelmä pettää ja ihmiset jäävät pitkälti oman onnensa varaan. Siinä vaiheessa armottomimmat ja itsekkäimmät yksilöt ovat valitettavan vahvoilla. Eikä Ahma lukeudu heihin.

Korpisoturi ei maalaile raflaavia tuhokuvia vaan keskittyy pienten ihmisten ongelmiin. Ihmissuhteisiin, selviytymiseen ja uudenlaiseen arkeen totutteluun. Luontoyhteyteen ja elämän sattumanvaraisuuteen. Ahman lapsuudesta asti kumpuavaan ahdistukseen ja oman paikan etsimiseen. Toivoon ja toivottomuuteen.

Gustafsson on kylvänyt romaaniinsa teemoja ja ajatuksia monesta eri ilmansuunnasta. Niiden lopullinen tulkitseminen jää lukijan omille harteille, eikä tienviittoja väännetä rautalangasta. Hienosti toimii myös kirjailijan kieli, joka soi kauniisti ja tyylikkään tiiviisti.

Ihminen taipuu hyvään ja pahaan. Mutta täysin hukassa olemme vasta, kun luovumme toisista ihmisistä ja kosketuksesta meitä ruokkivaan maaperään.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat