Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Alkemian ja mystiikan Turussa manataan vainajia henkiin

Kulttuuri
 
Robert Seger / Moment
Jyrki Heino
Jyrki Heino Kuva: Robert Seger / Moment

Jännitys Jyrki Heino: Kelmit. S & S. 272 s.

Luulen, että sanakirjasta loppuvat kel-alkuiset sanat ennen kuin Jyrki Heinolta aiheet.

Kelmit

Kirjoittaja: Jyrki Heino

Julkaisija: S & S

Laji: jännitys

Vuosi: 2016

Sivumäärä: 272

Ensin oli Kellari – se nousi Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaaksi 2012. Sitten tuli Kello. Ruotsin vallan loppuvuosien Turkuun sijoittuvan dekkarisarjan kolmas osa on Kelmit. Siinä eletään kesää 1800, kuningas Kustaa IV Aadolfin hallituskautta, jota varjostaa valtakunnan talouslama ja Euroopassa alueita ja maita häikäilemättä valtaava kenraali Bonaparte.

Mutta ”se mitä Euroopassa tapahtuu ei mitenkään kuulu meille, eikä meidän pitäisi kärsiä toisten sodista”, saarnaa muuan herra Finman talouselämän rintaäänellä.

Vaikka romaanissa eletään meidän näkökulmastamme syvällä historiassa, tietenkin myös sen henkilöillä on historiansa, oma tai tekaistu.

Murhia selvittävää luutnantti Wennehielmiä menneisyys on kohdellut kaltoin. Hän vammautui Yhdysvaltain vapaussodassa, menetti itsekunnioituksensa kun ei pystynyt estämään Kustaa III murhaa, ja Kelmien alkaessa hän on jäänyt leskeksi ja pohtii, onko hänestä alle vuoden vanhan tyttären kasvattajaksi.

Toisaalla Turussa ja välillä Tukholmassa Wennehielm kohtaa varastettujen tai muuten vain salattujen identiteettien laajan kirjon.

Äärimmillään tarina johdattelee vedenpaisumuksen aikoihin saakka.

Turussa kuten muuallakin valtakunnassa kukoistaa akateemisen tieteen rinnalla tieteeksi naamioitu taikausko – alkemia, mystiikka, vainajien henkien manaaminen, mesmerismi. Niin myös tekaistuihin lähteisiin pohjautuva ”goottilainen” historiankirjoitus, joka uskottelee ruotsalaisten ja suomalaisten olevan muita kansoja ylempänä, koska polveutuvat Nooan pojanpojista.

Siihen nähden on kirjailijalta hauska silmänisku, kun pientä vauvaansa tuudittava Wennehielm ei hädissään muista kuin Bellmanin tunnetun juomalaulun Ukko Nooan.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat