Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Vahvimmin esikoispalkinnon voittajan toisessa romaanissa sykkii Albania

Ulkopuolisuuden kokemus ja vapauden kaipuu kannattelevat Pajtim Statovcin uutta teosta

Kulttuuri
 
Jukka Koskelainen

Romaani Pajtim Statovci: Tiranan sydän. Otava. 271 s.

Voiko identiteettinsä rakentaa miten vain, halunsa mukaan? Siinäpä kysymys, johon voi vastata yhdellä sanalla, mutta itse kysymys saattaa kestää romaanin verran.

Tiranan sydän

Kirjoittaja: Pajtim Statovci

Julkaisija: Otava

Laji: romaani

Vuosi: 2016

Sivumäärä: 271

Tai kauemmin, koko nuoruuden ajan. Tai usean sukupolven. Ei Pajtim Statovci esitä kysymystä suoraan toisessa romaanissan Tiranan sydän. Hän kertoo miehestä, joka sepittää itselleen joka kerran uuden taustan, kun vaihtaa maisemaa.

Ja maisema toden totta vaihtuu. Liikkeelle lähdetään Albaniasta, jossa kaksi kaverusta, Agim ja Bujar, päättää, etteivät enää tahdo asua vanhempiensa luona. Kodilla ei tunnu olevan mitään annettavaa, ei omalla maallaankaan, joka tuntuu kurjalta ja perinteisiin juuttuneelta, kun taas televisiosta näkee hoikkia, hyvinvoiva eurooppalaisia.

Enver Hoxtan diktatuuri on kaatunut, mutta olot eivät ole parantuneet. Jäljellä ovat vain isien tarinat sankariajoista ja vanhat tavat, joiden mukaan pojan kuuluu hankkia perhe ja sen jälkeen elättää vanhempiaan.

Agim ei ole tyytyväinen annettuun miehen rooliin ja pukeutuu välillä naisen vaatteisiin. Bujar kulkee mukana, mutta kun isä kuolee ja sisar ryöstetään, on hänkin valmis seuraamaan kuvien lupauksia.

Vapauden kaipuu on siis kova. Pojat asuvat kurjassa murjussa, myyvät varastettua tavaraa ja päättävät viimein lähteä lahden yli Italiaan.

Romaanin avaa vaikuttava jakso toisen pojan vaelluksesta Rooman kaduilla. Toisesta ei kuulla aikoihin, ja syy siihen selviää lopussa, kun identiteetin kysymykseen kiepautetaan vielä yksi odottamaton kierros lisää. Siksi tässä on parempi olla kertomatta, kuka on kuka.

Statovcin esikoinen Kissani Jugoslavia kertoi vahvan tarinan Kosovosta Suomeen päätyneestä albaaniperheestä. Tiranan sydän kertoo sekin ulkopuolisuudesta, siitä, miltä tuntuu olla maahanmuuttaja, paikoin jopa ekspressionistisen maalailevasti, jolloin tunteet heijastetaan ympäristöön. Tällöin Rooma on ”yhtä suurta kasarmialuetta, jota ympäröivät moottoritiet ovat pikemminkin piikkilanka-aitoja”.

Päähenkilöä viedään myös muihin suurkaupunkeihin, mutta niiden kuvaus jää ylimalkaiseksi. Esikoisromaanin pohjana oli omat ja perheen kokemukset, mutta Tiranan sydämessä on jaksoja, joista puuttuu kokemuksen tuntu.

Voi toki ajatella, että tämä kuuluu romaanin ideaan, siihen että päähenkilö jää ulkopuoliseksi, yrittää luoda itsensä aina uudestaan ja olla kiinnittymättä mihinkään. Lopussa selviää, että siirtolaisuuden ja syrjinnän lisäksi taustalla on muukin trauma.

Päähenkilö päätyy Suomeen, ja käydään television kykykilpailussa. Ironiaa on, että vain siellä transnaisena esiintyvä mies saa innostuneen vastaanoton, ainakin aluksi. Kun on kertoa hyvä tarina.

Mutta tällä kertaa kuva Suomesta jää valjuksi sekin. Vahvimmin romaanissa sykkii Albania, Tirana kaikessa synkeydessään. Ja sinne palataan lopuksikin. Lähtiessä on inhottanut vanhempien valheet, mutta oma elämä on tuottanut niitä yllin kyllin. Hyviä tarinoita, mutta elämä on muutakin.

Kierros päättyy paluuseen Tiranaan, joka tuo lisää syvyyttä, kun menneisyys on kohdattava. Siitä Statovci on jälleen parhaimmillaan, ja siitä hänen olisi suonut kirjoittavan lisääkin.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat