Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Rakastetun uusi kirja: ”Ne pitävät minua täällä vankina”, Urho Kekkonen valitti puhelimessa elokuussa 1981

Maarit Tyrkön kirja kertoo ainutlaatuisen rakkaustarinan

Kulttuuri
 
Kirjan kuvitusta
Urho Kekkonen ja Maarit Tyrkkö Konneveden Käpysaaressa henkilääkäri Sotamaan kalamajalla kesällä 1976. – Kirjan kuvitusta.
Urho Kekkonen ja Maarit Tyrkkö Konneveden Käpysaaressa henkilääkäri Sotamaan kalamajalla kesällä 1976. – Kirjan kuvitusta. Kuva: Kirjan kuvitusta

Historia Maarit Tyrkkö: Presidentti ja toimittaja. WSOY. 591 s.

Presidentti Urho Kekkonen valmistautui eroamaan syksyllä 1981 tehtävistään, kerrotaan toimittaja Maarit Tyrkön kirjassa Presidentti ja toimittaja.

Presidentti ja toimittaja

Kirjoittaja: Maarit Tyrkkö

Julkaisija: WSOY

Vuosi: 2016

Sivumäärä: 591

Professori Erkki Kivalo, presidentti Urho Kekkosen henkilääkäri, kertoo tapaamisesta Tamminiemessä.

”Kun kävin UKK:n luona huhtikuun 1981 lopulla, hän sanoi jättävänsä presidentin tehtävät syyskuussa 1981.”

Kivalo sanoo raportoineensa keskustelusta kahdelle muulle henkilääkärille, Pentti Haloselle ja Rikhard Sotamaalle.

”Me kaikki olimme valmiita tukemaan häntä eläkkeelle siirtymisessä”, Kivalo vakuuttaa haastattelussa, jonka Tyrkkö on tehnyt kirjaansa varten vuonna 1991.

Kekkonen ei aivan ennättänyt toteuttaa suunnitelmaansa. Yksi syy oli epäonnistunut kalamatka Islantiin, jonne Kekkonen lähti elokuussa 1981 – vastoin Kivalon tahtoa.

Presidentti ei kestänyt rasitusta ja halusi palata kesken matkan kotiin.

”Ne pitävät minua täällä vankina. En pääse minnekään”, Kekkonen valitti puhelimessa Tyrkölle 19. elokuuta.

Matkan jälkeen Kekkonen ei ollut enää entisensä. Lähipiiri toivoi vielä käännettä parempaan. Todellisuudessa suunta oli toinen. Sairaus eteni vauhdilla.

Tyrkkö kirjoitti päiväkirjaansa 29. elokuuta 1981, viikko ennen virallisen sairausloman alkua, keskustelustaan Kivalon kanssa.

”Minulle Kivalo sanoi, että presidentti on itse tietoinen tilastaan ja valmis luopumaan virastaan.”

Tyrkkö tilitti päiväkirjaansa myös omia tuntojaan.

”Nyt oltiin siinä, mistä presidentti oli minua varoittanut, mutta minkä olimme arvelleet konkretisoituvan vasta vuosien kuluttua. Sitten joskus. ”

Kirjan kuvitusta
Harvinainen halauskuva on vuodelta 1976.
Harvinainen halauskuva on vuodelta 1976.

Kekkonen täytti 81 vuotta 3. syyskuuta ja jäi päivää myöhemmin sairauslomalle. Lokakuun lopulla hän ilmoitti erostaan. Presidentin erokirjeen liitteessä julkaistiin hänen henkilääkäriensä Erkki Kivalon ja Pentti Halosen allekirjoittama lääkärintodistus, jossa todettiin presidenttiä vaivanneen verenkiertojärjestelmän vajaatoiminnan edenneen sille asteelle, että se aiheutti ”presidentin viranhoidolle pysyvän toimintaesteen”.

Kekkosen sairastuminen ja ero olivat aikanaan dramaattisia tapahtumia, joita Maarit Tyrkkö käy nyt yksityiskohtaisesti läpi.

Moni lukija aloittanee kirjan lopusta. Näin ei kannattaisi tehdä. Kirjasta saa paljon enemmän irti, jos malttaa lukea sen alusta loppuun.

Tyrkön kertomus vuodesta 1976 syksyyn 1981 on niin erikoinen rakkaustarina, ettei toista samanlaista ole aikaisemmin paperille pantu, ei ainakaan Suomessa.

”Ei ole helppoa Sinulle noudattaa sitä osajakoa, jonka olet joutunut omaksumaan. Toivon kuitenkin sydämestäni, että rakkautemme antaa jonkinlaisen henkisen korvauksen siitä, että pidät minusta kiinni takinhelmasta”, Kekkonen kirjoitti 30. kesäkuuta 1977.

Kirjeen saatuaan Tyrkkö kirjoitti: ”En saa näyttää tunteitani. En saa julkisesti edes kokea omia tunteitani. En saa aivan oikeasti rakastaa, näyttää rakkauttani, käyttäytyä niin kuin rakastunut nainen.”

Osajako meni niin, että Kekkonen ja Tyrkkö eivät koskaan esiintyneet julkisesti yhdessä, vaan pitivät läheiset välinsä pienen piirin tiedossa.

He puhuivat lähes päivittäin puhelimessa, kirjoittivat kirjeitä, söivät lounasta tai iltapalaa Tamminiemessä, tekivät yhteisiä kävelyretkiä Sipoon metsissä ja kävivät kalastusreissuilla.

Koko ajan Tyrkön kynä kävi. Hän merkitsi ylös keskustelut ja tunnelmat. Nyt niitä tulee julki.

Kirja on syvästi henkilökohtainen kertomus, joka on kuitenkin tehty toimittajan otteella. Lähdeaineisto on valtava ja ainutlaatuinen. Kirjoittaja tukeutuu muistiinpanoihinsa ja muihin dokumentteihin yhtä perusteellisesti kuin ensimmäisessä osassa Tyttö ja nauhuri (2014).

Kun Tyrkkö lähti pitkille työmatkoille ulkomaille, hän antoi presidentille vihkon, johon tämä kuuliaisesti kirjoitti päivittäin raportteja. Matkalta palattuaan Tyrkkö sai vihkon takaisin ja saattoi lukea, mitä Tamminiemessä oli tehty ja ajateltu.

Kuulostaa aivan uskomattomalta, mutta totta se on.

Virallisesti Tyrkkö oli presidentin kirjallinen avustaja. Monia kirjoja, kuten kaksiosainen Kirjeitä myllystäni (1976) syntyi, mutta Kekkosen muistelmien kirjoittaminen ei kaksikolta enää onnistunut.

Kunnianhimoinen Tyrkkö teki näyttävää toimittajan uraa, ja Kekkosen voimat ehtyivät. Muistelmien aikataulu petti, ja lopulta kustantaja suuttui.

Heinäkuun 21. päivänä 1981 Tyrkkö tapasi Otavan johtajan Paavo Haavikon, joka lateli tiukat ehdot.

”Haavikko oli valmis hylkäämään kaiken, ellei hän saisi valtuuksia pelastaa projektia ja koota kirjan yksin.”

Keskustelun jälkeen Tyrkkö soitti Kekkoselle ja keskustelun päätteeksi hän sai ohjeen: ”Sano, että hän (Haavikko) saa kaikki valtuudet.”

Haavikon Kekkosen nimissä kirjoittama muistelmakirja ilmestyi sittenkin syksyllä 1981 nimellä Vuosisatani I.

Haavikon kirja kertoi Kekkosen lapsuudesta, nuoruudesta ja uran alkuvaiheista. Jatko-osia ei ole ilmestynyt.

Tyrkkö oli niin lähellä presidenttiä, että hän sai kuulla ja nähdä valtakunnansalaisuuksia, esimerkiksi sen, miten kovasti Kekkosta sieppasi julkinen tappio pääministeri Mauno Koivistolle huhtikuussa 1981. Pääministeri ei suostunut eroamaan, vaikka presidentti halusi.

”Minussa ei ole enää entistä terää”, masentunut Kekkonen tunnusti.

Juuri tämän tappion jälkeen Kekkonen ryhtyi valmistautumaan eroon presidentin paikalta. Hän kertoi aikeistaan Tyrkölle, joka auttoi eron valmistelussa ja rauhoitteli hermostunutta presidenttiä.

Kekkosen viimeisiä aikoja varjosti jatkuva huoli Anita Hallamasta, pitkäaikaisesta rakastetusta. Hallama halusi tavata ja myös näyttäytyä presidentin seurassa.

”Voi minua poikaparkaa. Eikö tämä ahistaminen koskaan lopu”, Kekkonen parahti 25. huhtikuuta 1981.

”Ahistaminen” loppui vasta seuraavassa syyskuussa, jolloin Hallama vieraili viimeisen kerran lyhyesti tervehtimässä Kekkosta Tamminiemessä.

Tyrkkö puolestaan kävi päivittäin Tamminiemessä syyskuun lopulle asti, kunnes kuun 27. päivänä presidentti ei tunnistanut häntä.

”En ollut hänelle Maarit, olin kuka tahansa.”

Kirjan kuvitusta
Lomalla käsivarren Lapissa kevättalvella 1976.
Lomalla käsivarren Lapissa kevättalvella 1976.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat