Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Esikoisrunoilija vyöryttää ja rikkoo

Mikko Mankisen kokoelma esittelee sekä runouden vapauden viehätystä että sen vaaroja

Kulttuuri
 
Jukka Koskelainen

Runot Mikko Mankinen: Katoa. Sanasato. 78 s.

Runouden vapaus on kiehtovaa. Mikko Mankisen (s. 1985) esikoiskokoelma tuo esiin sen, samoin sen vaarat. Voi pudotella jänniä luetteloita ja yhdistellä sanoja vailla sääntöjä:

Katoa

Kirjoittaja: Mikko Mankinen

Julkaisija: Sanasato

Laji: runot

Vuosi: 2016

Sivumäärä: 78

”Aika on leikkivä lelu / hymyilevä kaariaura, ihmeelliset pyörät rivissä / antikytheran mekanismi, kilkuttava telluurio…”

Meno ja meininki saa saman tien puolelleen, olkoonkin klisee, että nuoruus tässä vyöryy esiin kielikuvineen ja kiihdytyksineen. Jotta runon kokemus olisi täysi, vyöry kaipaisi sekaan suvantoja ja konkretisoimista.

Mutta kuten sanottu, olkoon. Mankinen tuntee viehtymystä kuvien särkemiseen, ja kokoelmassa onkin runoja, jotka eivät jätä jäljelle muuta ehjää kuin sanat ja lauseet, joita ne eivät sentään ryhdy pilkkomaan.

Runot ovatkin muodoltaan suurelta osin nykyperinteen mukaista säerunoutta. Jännitteet on ladattu säkeiden sisään, törmäilyihin.

Tekniikan hintana on rytminen horjuvuus ja sikin sokin vuorottelevat onnistuneet ja mielivaltaiset kielikuvat. Särmää on kyllin, mutta muutamin kohdin saman olisi voinut sanoa sulavammin.

Mankisen menetelmänä on sekoittaa kulttuurin, luonnon ja kaupallisen maailman kuvia toisiinsa ja ottaa kaikkeen monin paikoin hällä väliä -asenteen. Taivaankappaleet tuodaan huoneeseen, mutta kuuluu vain kelloradion kohinaa.

Kello ja koneisto käyvät luonnossakin: ”kettu pyrittää oikeaa silmäänsä vasemmalle. / karhu pyörittää vasenta silmäänsä oikealle / niillä on sama kello, samat hampaat”.

Kuvat juoksevat toisiinsa reaktorin nopeudella, mutta puhujan painotukset eivät juuri muutu, hän kun tyytyy kylmään katseeseen. Mukana on myös muutama tehosteinen, tyhjä sana tyyliin ”nimet jahtaavat meitä merkitykset tanassa”.

Ansioita on kuitenkin syytä korostaa: niitä ovat kokoelman tahallinen kulmikkuus ja vapaa pudottelu.

Helsingin Sanomien palkinto vuoden parhaalle esikoisteokselle jaetaan 16. marraskuuta.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat