Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Ranskassa perheenäiti säästyy kurahousuilta mutta ei muiden arvostelulta – suomalaistoimittaja kirjoitti perhe-elämästään maassa

Ranskassa asuva suomalaistoimittaja Helena Liikanen-Renger kirjoitti kutkuttavan kirjan elämästään Etelä-Ranskan auringossa.

Kulttuuri
 
Minna Kurjenluoma
Helena Liikanen-Renger
Helena Liikanen-Renger Kuva: Minna Kurjenluoma

Tietokirjat Helena Liikanen-Renger: Maman finlandaise. Poskisuukkoja ja perhe-elämää Etelä-Ranskassa. Atena. 244s.

Muiden ihmisten tavallinen perhe-elämä on harvoin niin kiinnostavaa, että siitä jaksaisi lukea kokonaisen kirjan verran. Kiinnostavaa siitä voi tulla, kun perhearkeen sekoittuvat myös kulttuurierot.

Helena Liikanen-Renger (s. 1977) on suomalainen toimittaja ja suosittu bloggari joka on naimisissa ranskalaisen miehen kanssa. Pari vuotta sitten Kaliforniassa asunut perhe muutti Etelä-Ranskan Antibesiin.

Maman finlandaise. Poskisuukkoja ja perhe-elämää Etelä-Ranskassa on kuvaus perheen sopeutumisesta kulttuuriin, jossa on uutta myös Alsacen alueelta kotoisin olevalle miehelle.

Liikanen-Renger kirjoittaa kokemuksistaan elävästi, kuljettaa lukijan Etelä-Ranskan kauniisiin maisemiin ja puutarhan puiden katveeseen aperolle. Talojen kosteusongelmia hän kuvaa niin, että homeen hajun melkein tuntee nenässään. Hän oppii oikein poskisuukkomäärän, puistokoodin, leipien eri alalajit ja perehtyy ranskalaiseen kuriin.

Kun perheeseen on tulossa toinen lapsi, pääsee Liikanen-Renger kuvailemaan kutkuttavasti ranskalaislääkärien suhdetta odottavien äitien ruokavalioon. Vauvalle on myös ihan ok antaa sokeria. Ja kuten arvata saattaa, törmää pohjoismainen nainen Ranskassa konservatiivisiin käsityksiin miehen ja naisen rooleista perheessä.

Stereotyyppisiä käsityksiä kulttuureista Liikanen-Renger purkaa toimittajamaisen kriittisesti tutkimustiedon avulla. Selviää muun muassa, että suomalaiset syövät enemmän keksejä kuin ranskalaiset, toisin kuin voisi kuvitella. Jokainen uudessa kulttuurissa uuden elämän rakentanut tietää, miten uuvuttavia tällaiset kansallisuuksiin kiinnitetyt yleistykset ovat.

Teksti on toimittajamaisen sujuvaa ja napakkaa. Se on samalla myös kirjan heikko kohta. Liikanen pitää läpi koko kirjan jonkinlaisen ammattimaisen etäisyyden tekstiin, vaikka omasta elämästään kirjoittaakin. Olisin toivonut, että hän olisi antanut tunteidensa paistaa tekstistä rohkeammin läpi, siksikin, että tällaista fiksua ja kriittistä reflektiota vanhemmuudesta ei ole liikaa.

Ajankohtaisuutta kirjaan tuovat karmealla tavalla Ranskan iskut. Terrori-iskut työllistävät uutistoimittajaa, ja pakottavat perheenäidin pohtimaan asuinmaan turvallisuutta. Kirja meni painoon pari päivää ennen Nizzan iskua. Liikanen-Renger ei vielä tiennyt, että karmeuksia tulisi tapahtumaan lisää, vielä paljon lähempänä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat