Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Nopeasti hotkaistava kiinalainen sieniateria

Vaikkei sienistä välittäisikään, tämä opus kannattaa lukea ennen tulevaa Kiinan matkaa.

Ruoka
 
Mikä?

Suomalaisia sieniruokia kiinalaisella otteella on lyhyt ja napakka sieniretki kiinalaiseen keittiöön ja ateriointikulttuuriin. Kirjassa vuorottelevat kiinalaisten ruuanlaittajien ja nautiskelijoiden tarinat ja yksinkertaiset reseptit. Kirjoittajat, Mari Manninen ja Ina Ruokolainen, juoksevat sieniherkkujen perässä vuortenrinteillä, kokkikoulussa ja sieniviljelmällä.

Ina Ruokolainen ja Mari Manninen: Suomalaisia sieniruokia kiinalaisella otteella. Nemo. 220 s. 22,90 e.
Ina Ruokolainen ja Mari Manninen: Suomalaisia sieniruokia kiinalaisella otteella. Nemo. 220 s. 22,90 e.

Tahti hengästyttää, sivuja on vähän ja reseptejä on mahtunut mukaan harmittavasti vain kolmisenkymmentä.

Tervehdin hattu kourassa kiitollisena jokaista kotimaista sienikirjaa. Tämä ei kuitenkaan ole sienestystä aloittelevan harrastajan ensimmäinen keittokirja. Eikä se missään nimessä ole sieniopas.

Aloitin aikoinaan säkenöivän amatöörikokin urani tutustumalla juuri kiinalaiseen keittiöön. Siksi otin vesi kielellä esiin kirjan ja massiivisen kiinalaisen kokkiveitseni. Päätin heti valita testiin hakemistosta kiinalaisen sienen, jonka tuntisin hyvin.

Mutta kirjassa ei ollut hakemistoa. Eikä myöskään sisällysluetteloa. Herkullisia kiinalaisia sieniä mainitaan kyllä kiitettävä määrä, mutta yhtään nimellä ja luonnehdinnalla varustettua kuvaa niistä ei kirjasta löydy.

Toisaalta hakemiston puute pakottaa reseptiä valitessa käymään koko kirjan läpi. Se onkin hauskaa, koska juttujen ote on rento ja hieman humoristinen.

Resepteissä vuorottelevat aika lailla samat perusraaka-aineet: valkosipuli, inkivääri, soija ja chili. Sienille on löydetty helppoja suomalaisia vastineita, mutta niitäkään ei esitellä kuvin. Aika harva tuntenee tuosta vaan talvijuurekkaan, mustavahakkaan tai sillihaperon.

Toimiiko?

Uskokaa pois, kaapistani löytyi pussi Kiinasta tuotuja juudaksenkorvia. Siksi valitsin kokeiltavaksi terveellisen korvasalaatin. Kirjan ohjeet ovat oikein säntillisiä, mutta juuri tässä reseptissä oli ”liraus sitä ja ripaus tätä”. Maustekastikkeen pohja syntyi muun muassa valkosipulista, inkivääristä, viinietikasta ja sokerista. Lieneekö liotettavien ”korvien” kuivamäärä oikea, koska jouduin vähentämään sitä yli puoleen. Kirjan reseptillä turpoavia sieniä olisi tullut melkein kolme litraa.

Aiemmin juudaksenkorvat eivät ole maistuneet juuri miltään, ja uskoin kiinalaisten syövän niitä lähinnä vain ulkonäön ja terveysvaikutusten takia.

Helposti pyöräytetty salaatti sai kokkiveitsen kuitenkin kirpoamaan kädestäni. Riisin kera syöty salaattipaistos oli kipakka, uudenlainen sieniruoka ilman turhaa rasvaa. Se jää taatusti lisukkeeksi tuleviin illallisiini.

Kantarelleja ja munakoisoa -herkussa tavanomaiset raaka-aineet päivitetään aivan uudelle tasolle. Napakat munakoisopalat ovat viinietikasta kirpeitä ja kantarellit muuttuvat sokerissa muikean makeiksi.

Katsoin aterian jälkeen kirjaa uusin silmin. Reseptit taitavat sittenkin olla kirjan vahvin puoli. Ja vaikkei sienistä välittäisikään, opus kannattaa hotkaista ennen tulevaa Kiinan matkaa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat