Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Inkeriläisten sorrosta syntyi Jari Tervon merkittävin teos – kirjailija vieraili HSTV:n Nokikkain-ohjelmassa

Ihmeellinen satu ja elävä painajainen kulkevat käsi kädessä Matriarkka-romaanin matkan historian hämärästä omaan aikaamme, kirjoittaa kriitikko Antti Majander.

Kulttuuri
 
Inkeriläisten sorrosta syntyi Jari Tervon merkittävin teos – kirjailija HSTV:n haastattelussa
Inkeriläisten sorrosta syntyi Jari Tervon merkittävin teos – kirjailija HSTV:n haastattelussa
Kirjailija Jari Tervon uutuusteos Matriarkka kertoo inkeriläisten sorrosta. Tervo, tutkija Teijo Rautajoki sekä HS:n toimittajat Hanna Mahlamäki ja Antti Majander keskustelevat Matriarkasta ja Inkeristä HSTV:n Nokikkain –ohjelmassa.

Matriarkka

Kirjoittaja: Jari Tervo

Julkaisija: Otava

Laji: romaani

Vuosi: 2016

Sivumäärä: 448

Fakta

Inkeriläisiä on enää vähän ja he asuvat hajallaan

 Inkeri eli Inkerinmaa sijoittuu Pietarin ympäristöön. Noin 15 000 neliökilometrin laajuinen alue ulottuu pohjoisessa Rajajokeen, lännessä Narvajokeen ja Laukaanjokeen sekä idässä Laatokkaan ja Lavajokeen.

 Inkeri on saanut nimensä ruotsalaiselta prinsessa Ingegerdiltä, joka meni naimisiin Novgorodin ruhtinas Jaroslav I Viisaan kanssa vuonna 1019.

 Alkuperäiskansat inkerikot, vatjalaiset ja suomalaiset (inkeriläiset) ovat enää pieniä vähemmistöjä, joista etenkin ortodoksiuskoiset inkerikot ja vatjalaiset ovat kuolleet lähes sukupuuttoon.

 Rohkeampien arvioiden mukaan 1920-luvulla Inkerissä asui jopa 150 000 suomalaista. Stalinin kaudella alkoivat suomalaisten teloitukset ja karkotukset. Toisen maailmansodan aikana Inkerinmaa käytännössä tyhjennettiin inkeriläisistä.

 Suomen kanssa tehdyn sopimuksen mukaan alueen suomalaisväestö (myös vatjalaiset ja inkeroiset) evakuoitiin Suomeen 1943 ja 1944. Kaikkiaan Suomeen saapui yli 63 000 inkeriläistä.

 Moskovan välirauhan jälkeen 55 000 inkeriläistä palautettiin Neuvostoliittoon, enimmäkseen Siperiaan. Kotiseudulleen heillä ei ollut paluuta ennen 1950-luvun puoliväliä.

 Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991 jäljelle jääneille inkeriläisille myönnettiin paluumuuttajien oikeus siirtyä Suomeen. Tasavallan presidentti Mauno Koivisto oli hankkeessa aloitteellinen.

Romaani Jari Tervo: Matriarkka. Otava. 448 s.

Vuonna 1974 Lennart Meri pääsi Virosta ensimmäisen kerran Helsinkiin toisen maailmansodan jälkeen. Hän yöpyi hotelli Aurorassa. Läheiseen rautatiesiltaan joku oli kirjoittanut suihkemaalilla: ”Jenkit pois Angolasta!”

Presidentti Meri kertoo tapauksen teoksessaan Tulen maasta, jonka nimi on Viro (1995). Se kuvastaa hänen mukaansa hyvin suomalaisten suhtautumisesta Viron neuvostomiehitykseen.

Meren seuraaja Toomas Hendrik Ilves on puhunut ”Olof Palme -koulukunnan ihmisoikeuskäsityksestä”. Suomessa ihmisoikeusrikkomuksia on pidetty sitä vakavampina, mitä kauempana ne tapahtuvat.

Suomen kyljessä, itärajan takana Neuvostoliitto tuhosi inkeriläiset. Heitä pidettiin suomalaisina ja siten ”kansanvihollisina”.

Täällä Inkeri kiinnosti vielä vähemmän kuin Viro.

Inkeriläisten kohtalon omii nyt Jari Tervo taiteensa raakaaineeksi.

Minusta se on hieno juttu. Jos taiteella on jokin tehtävä, niin tuskin se mikään muu voi olla kuin mahdollisuuden tarjoaminen eläytyä toisen asemaan. Siis myötäelää. Ymmärtää. Tietää edes, vaikka sitten vuosikausia tapahtumien jälkeen.

Kulttuurista omimista Tervo – valkoinen keski-ikäinen mies, jollaisten käsissä pesii kaikki valta – teki jo romaanissa Layla (2011) asettumalla nuoren kurdineidon nahkoihin. Tietysti voi kysyä: millä oikeudella? Ja menikö ihan oikein?

Vastata voi kai vain vastakysymyksellä: eikö meidän kaikkien olisi syytä yrittää nähdä vivahteita vieraassa ja yrittää asettua heidän oloihinsa?

Mitä Inkerin asiaan tulee, esimerkiksi Toivo Pekkanen (1902–1957) tiesi hyvin osapuilleen kaiken jo jatkosodan aikana. Monien kirjailijoiden tavoin hän työskenteli Valtion tiedotuslaitoksessa Helsingissä, ja omalla ajalla syntyi teos Inkerin romaani.

Ilmeisesti Pekkanen ei koskaan tarjonnut sitä kustantajalle julkaistavaksi. Stalinin julmuudet ei sopinut aiheeksi Neuvostoliiton uhan alla sinnittelevässä Suomessa. Inkerin romaani ilmestyi vuonna 2002.

Tervon Matriarkan kirjallisuusluettelossa ei ole Pekkasen teosta, mutta kyllä ne samaan poljettuun kohteeseen osuvat. Vakaan totiseen edeltäjään verrattuna uutuus on tekijälleen tunnusomaisesti liki maaginen eri ihmisten, kansanryhmien ja aikakausien pyörre, leikkisä, vimmainen, vihainen, hellä, huvittava ja hirvittävä.

Uskonnon merkitys inkerikoille näkyy kummankin herran romaaneissa.

Mutta vain Tervo, kaikella elollisella mässääjä, kaappaa mukaan vatjalaiset, saksalaiset, runonlaulajat, seksihihhulit, kuohittujen lahkon, Kirjasalon ”niityn kokoisen” tasavallan, karkotusajan Siperiassa, nälänhädän piiritetyssä Leningradissa, siirtolaisuuden Suomessa 1940-luvulla, osallistumisen heimopataljoonaan ja kaikkien inkeriläisten raukkamaiseen palauttamisen Neuvostoliittoon sodan jälkeen orpoja pikkuvauvoja myöten.

Sekä tietysti oman aikamme. Myyrän (2004) ja Ohranan (2006) tavoin historiallinen romaani on jälleen ilkeä nuoli nykyaikaan, ja nyt näitä edeltäjiä ehdottomasti tuimempi.

Eikä mielikuvituksen aina tarvitse erityisemmin lentää. Matriarkassa helsinkiläinen ”kohutohtori” nostaa itsensä ”ihmisoikeustaistelijaksi” ja julistaa suorin vartaloin mustan valkoiseksi ajaessaan suurvenäläistä ”revolutsijaa” ja ”renessanssia”.

On huomattava, että Tervo näkee alhaisia paskiaisia ihan kaikissa porukoissa, ja toisaalta himpun verran välttävän hyviä tyyppejä myös. Vaan ei missään silkkoja sankareita.

Tosin Matriarkassa muuan mies leikkaa salaa omista kyljistään lihaa, jotta rakastettu ei kuolisi nälkään piiritetyssä Leningradissa. Mutta hän, joka kärsii hiljaa nämä kaikkein suurimmat ja konkreettisimmat lemmen tuskat, on vähän aikaisemmin ampunut isänsä inkeriläisten joukkoteloituksessa.

Tervon luomuksissa kaikki ajatukset yksien ylemmyydestä ja toisien alemmuudesta ovat aina silkkaa mielettömyyttä, oli kyse sitten rodusta, uskonnosta, sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautuneisuudesta.

Matriarkka pyörittää jo kooltaan pökerryttävän henkilöjoukkonsa sukulinjat niin moninkertaisille kiepeille, että vakaumuksellisimmatkin yhden totuuden ajajat saattavat loppujen lopuksi toimia itseään vastaan, koska he eivät tiedä, mistä jauhoista heidät itsensä on tehty. Luulevat vaan, joukkojen johtajat ja totuuksien torvet. Saa nauraa.

Jos pystyy. Monesti Matriarkka vie tilanteisiin, jossa nujerrettu ja häväisty ihminen ei enää kykene muuta kuin vihaamaan ihmisyyttään. Kaikki alkaa Tervon tarinakimpussa jo satojen vuosien takaa, kun kristinuskon levittäjät jakavat oppiinsa sisältyvää armoa raiskaamalla ja ruunaamalla.

Ihmeellinen satu ja elävä painajainen kulkevat Matriarkassa käsi kädessä alusta loppuun. Historian kirjat ovat erikseen, ne joissa dokumentoidaan ja analysoidaan. Nyt saatiin Jari Tervon uran toistaiseksi merkittävin teos, dramaattisesti kärjistävä, näkemyksellinen ja teknisesti hallittu.

Tosin romaanin täyteen pakatut, historian tilanteesta äkillisesti ihan toiseen harppaavat ja vikkelästi ajatuksen suuntaa kiepauttavat lauseet pakottavat tarkkaavaisuuteen, joka tuntuu toisinaan jopa työläältä. Kuten Tervon kohdalla usein aiemminkin: unenpöpperölukemiston etsijät älkööt vaivautuko.

Nähdäkseni Tervon kunnioitettavan omaleimaisen poetiikan ytimessä on paradoksi. Sanat antavat odottaa yhtä, mutta äkkiä niiden merkitys ja lopputulema huojahtavatkin päälaelleen. Kuten Leningradissa kuolemaa odottavan miehen tapauksessa:

”Surraan taas sitten, kun kaikki on hyvin.”

Tervo ravistelee hereille.

Kirjailija Jari Tervo, tutkija Teijo Rautajoki sekä toimittajat Hanna Mahlamäki ja Antti Majander keskustelevat Inkeristä klo 14.30.

Jari Tervo: Mitä haluat sanoa rasisteille?
Jari Tervo: Mitä haluat sanoa rasisteille?
Kirjailija Jari Tervo pohtii HSTV:n videolla, mitä yhteistä on autismilla ja rasismilla? Toimittaja: Hanna Mahlamäki, kuvaus: Joonas Brandt, leikkaus: Kristiina Marttinen.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat