Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Juha Seppälän uudessa romaanissa rakkautta ja toivoa etsitään valheellisen maailman takaa

Moniaineksisen, vahvan romaanin vetävää kerrontaa häiritsee vain rutiinimainen tapa kuvata havaintoja luetteloina.

Kulttuuri
 
Vesa Karonen
Veikko Somerpuro
Juha Seppäla oli vuonna 2012 Finanldia-palkinnon ehdokas romaailla Mr. Smith.
Juha Seppäla oli vuonna 2012 Finanldia-palkinnon ehdokas romaailla Mr. Smith. Kuva: Veikko Somerpuro

Romaani. Juha Seppälä: Kuoppakaupunki. WSOY. 308 s.

Marionin klassikko-iskelmässä lauletaan, että ”kosketuksen puutetta mikään ei voi korvata”. Juha Seppälän Kuoppakaupungissa Marionia ei mainita, mutta silti sen päähenkilö, kirjailija Ilmo Halssi on samaa mieltä.

Kuoppakaupunki

Kirjoittaja: Juha Seppälä

Julkaisija: WSOY

Laji: romaani

Vuosi: 2016

Sivumäärä: 308

Hän on valmis maksamaan kosketuksesta, mutta jatkaa: ”Mistä maksaisin. Raha ei kuitenkaan riittäisi siihen, mitä yrittäisin ostaa, eivät kenenkään.”

Nainen, romaanissa pelkkä iso D, on äkisti jättänyt Halssin. Porin ja Tampereen väliä harhailevan miehen diagnoosiksi ilmoitetaan takotsubokardiomyopatia, särkyneen sydämen syndrooma.

Halssin ympärille kehittyy prosessi, aineksinaan mm. Porin palon (1852) jälkeisen kuoppakaupungin nimettömiä ihmisiä ja banaanikärpäsiä, uskonnollisia visioita, kirjailijan pulmia, nykyarkea, historiaa ja filosofiaa.

Moniaineksinen romaani, ja tarinaan pistäytyy myös perinteinen ”kertoja”. Vetävää kerrontaa häiritsee vain rutiinimainen tapa kuvata havaintoja luetteloina.

Kosketusta myyvän Marlen näkökulmasta Halssi on ”oudokki”.

Kaupallista nykymenoa Halssi inhoaa. Hän siivoaa: ”En ajatellut jätettä aikamme metaforana; hävitin sen sitä kunnioittamatta.”

Kaupallista valheellisuutta tähdentää sekin, että Marle myy itseään hankkiakseen trendikkäitä kalliita merkkituotteita, siis aikamme metaforista roskaa.

Kun hän paljastuu, hänet pelastaa tyttären ymmärrys ja armo.

Seppälän edellisessä Matka aurinkoon -romaanissa (2014) isoäidin ja tyttären yhteys toi valonsäteen synkeyteen.

Silti Seppälän romaanin naiset ovat niin puisevia ja tylyjä, että heidän lumoonsa ja seksikkyyteensä on työlästä uskoa.

Tuonpuoleista valoa Seppälän maailmaan kantaa saarnaaja Juhannuslehto. Hän on karun nuoruuden jälkeen valaistunut vankilassa. Sanomaansa hän julistaa kauppakeskuksessa, joka on nykyajan kirkko. Siellä risteävät Kuoppakaupungin ihmisten vaiheet.

Ilmo Halssi on outo, ristiriitainen hahmo kirjailijaksi. Hän kuittaa historialliset romaaninsa: ”En kirjoittanut koskaan mitä ajattelin. Pysyttelin turvassa, mikä takasi välttävän myynnin.”

Ei kuulosta ainakaan Seppälän alter egolta, ei varsinkaan kun hän toteaa: ”Minulla ei ollut intohimoa, jonka voimasta rönsyt olisivat revenneet aina uusiksi, kuroutuneet risteäviksi tarinoiksi tuoden näyttämölle summattoman määrän statisteja ja heidän elämänsä kuvausta.”

Kirjailija Halssi siis oikein tähdentää, että hän ei kirjoita niin kuin Juha Seppälä Kuoppakaupungissa.

Ihmettelen, sillä Halssi se juuri risteilee yltympäri romaania. Hän ”kirjoittaa kirjaa, jossa etsittiin kosmologista maailmanselitystä kivestä, kiven kirjoituksesta”.

Ei vähä mitään! Tuo Halssin romaani Seppälän romaanissa kertoo ranskalaisen de Maupertuis’n retkikunnan 1700-luvun matkasta Lappiin mittaamaan meridiaania. Kiintopistettä maailmasta etsii myös Halssi.

Hillittömässä etsinnässään hän vertautuu vaeltavan juutalaisen myyttiin, jonka saarnaaja Juhannuslehto nostaa esiin.

Marmattaessaan vähän kaikesta Halssi on minusta sukua myös Tuomas Kyrön mielensäpahoittajalle, perusteellisen suomalaiselle nykyajan kommervenkkejä manailevalle korpifilosofille. Kyrön huumoria Seppälän epätoivoinen askeetti ei tosin viljele.

Seppälä antaa Halssin ”aavistaa”, että taiteilijan elämä on ”tavoittamattoman epätoivoista tavoittelua, ja lopulta: minkä takia”.

Halssin kiristyvästä kierteestä on syntynyt vahva romaani. Ei sovi paljastaa, kuinka siinä käy, kun tavoittamatonta on tavoiteltu äärimmilleen.

Joka tapauksessa sekä valoisa saarnaaja Juhannuslehto että varjoissa vaeltava kirjailija Halssi näkevät elämän arvoituksena ja kysyvät: Miksi?

Tuo oli hyvä kysymys.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat