Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Keski-ikäinen antisankari törmää omaan riittämättömyyteensä

Reidar Palmgrenin Kirpputorin päähenkilön mielestä syy on aina muissa

Kulttuuri
 
Harri Mäenpää
Reidar Palmgren kannustaa romaanissaan miehiä vastuunottoon.
Reidar Palmgren kannustaa romaanissaan miehiä vastuunottoon. Kuva: Harri Mäenpää

Romaani Reidar Palmgren: Kirpputori. Otava. 334 s.

On aika vaikea oikeasti pitää tästä Kimmosta, Reidar Palmgrenin (s. 1966) tuoreen Kirpputori-romaanin päähenkilöstä. Sen verran epämiellyttävästi ja ärsyttävästi hän sälyttää omaa saamattomuuttaan ja epäonnistumisiaan toisten niskoille.

Vastuun ottaminen voi olla aikuiselle ihmisellekin yllättävän vaikeaa, siitä Palmgrenin hahmo muistuttaa. Vaikka omaa paskakasaa on ikävä tonkia, jokaisen aikuisen se olisi kuitenkin tehtävä, myös Kimmon.

Palmgren on tyypittelyn taitaja, ihmisestä olennaisen tavoittava. Hahmojen luominen luonnistuu häneltä notkeasti. Niin ikään pienempiinkin yksityiskohtiin tarkentaminen, niistä draaman ja sävyjen löytäminen.

Kirjailijan teatteritausta on tässä käytössä – liioittelussa ja heruttelussa, tilannekomiikassa. Osa romaanin tilanteista on helppo kuvitella näyttämölle tai elokuvan kohtaukseksi, ehkä tv-sketsiksikin.

Antisankarina piirtyvän Kimmon ympärillä on miehiä, joihin hänen miehuutensa ja menestyksensä vertautuu: salilla itseään pumppaava perusäijä Make ja nuoruuden bändikaveri Janne Kanerva. Lukijan sympatia on näiden kavereiden puolella – niin itsekkäästi ja opportunistisesti antisankarimme koittaa hädän hetkellä hyötyä heistä.

Mutta kelpaako käytetty, sivuun heitetty ja tuuliajolla huojuva keski-ikäinen hävikkimies kenellekään? Mitä muita mahdollisuuksia löytyy kuin alivuokralaishuone, kaverin sohva – tai itsepalvelukirpputorin lattiapaikka?

Tilastot kertovat, että avioero on suomalaiselle miehelle valtava syrjäytymisriski. Palmgrenin romaani – järjestyksessään viides – ei ole kuitenkaan mikään yhteiskunnallinen puheenvuoro eikä syvällinen kasvutarina. Ironisesti aiheeseen suhtautuva kirjailija pyrkii rivien välissä pikemminkin kannustamaan miehiä vastuunottoon, aikuisuuteen.

Avovaimonsa pihalle heittämä Kimmo asettuu kotimaisten mieskirjailijoiden luomaan antisankareiden jatkumoon. Hän on keski-iän nuhjuisuudessaan ilman muuta sukua vaikkapa Kari Hotakaisen Juoksuhaudantien rintamamiestalosta haaveilevalle Matti Virtaselle ja Jari Järvelän Särkyvää-romaanissa miehuuttaan epätoivoisesti esiin kaivavalle Teemulle.

Näitä kaikkia kirjailijoita yhdistää jonkinlainen vino hymy, heidän mieshahmojaan hiipuvan testosteronin aiheuttama ahdistus ja kuoleman pelko, joka purkautuu jonkinnäköisenä kriisinä.

Huvittavienkin nytkähdysten ja sattumien ohella Kirpputori ei romaanina kasva aihettaan suuremmaksi. Mikäli Palmgrenin kertojan taidot eivät olisi niin runsaana rullaavat, Kirpputori voisikin yhtä hyvin olla muodoltaan novelli.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat