Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Venäjän-tuntija kirjoitti hyytävän romaanin Venäjän uhasta Suomelle

Professori Markku Kivisen Lähetin loppupeli on kauhukuvitelma lähitulevaisuudesta

Kulttuuri
 
Antti Aimo-Koivisto
Markku Kivinen
Markku Kivinen Kuva: Antti Aimo-Koivisto

Romaani Markku Kivinen: Lähetin loppupeli. Teos. 222 s.

Siinä missä kotimaiset trilleristit rakentelevat jännitysromaaneja Venäjän uhasta Suomelle, vääntää todellinen Venäjän-tuntija, Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kivinen vaihteen pykälää isommalle toisessa romaanissaan Lähetin loppupeli.

Eletään lähitulevaisuutta. Suomi on jo liittynyt Natoon, ja Venäjän johdossa on vielä Putiniakin arvaamattomampi ja vaarallisempi mies. Molemmat skenaarioita, jotka voivat hyvin käydä toteen.

Lähetin loppupelin päähenkilöt ovat Suomen Moskovan-suurlähettiläs Lauri Suominen, varovainen, neuvotteluihin uskova ammattidiplomaatti, ja ulkoministeri Teemu Nordström, oikeistopuolueen itsevarma uraohjus ja Nato-mies henkeen ja vereen.

Kun Georgian ja Viron yhteiset seikkailut eteläisessä Kaukasiassa suututtavat Venäjän, Suominen ja Nordström ajautuvat kannoissaan vastatusten. Se on kuitenkin vasta alkua. Suomen liityttyä Natoon vanha veljeys ei enää päde, ja Suomesta voi tehdä länsiliittoutuneille vaikka varoittavan esimerkin, ellei se julkisesti sanoudu irti Georgian ja Viron linjasta.

Uutuuden ajatusrakennelma on kylmäävä siksi, että se ei ole lainkaan mahdoton. Ulkopoliittisen instituutin äskettäin julkaisema raportti Venäjän riskeistä Suomelle varoittelee samansuuntaisista uhista, joskaan ei luonnollisesti niin kärjistetysti kuin Kivisen fiktio.

Kuvatessaan poliittista tilannetta ja Venäjän käyttämää retoriikkaa Kivinen on vahvoilla. Aivan yhtä vakuuttavasti hän ei onnistu ruotimaan päähahmojensa henkilökohtaisia suhteita ja arkielämää. Ne jäävät sivuosaan, kun tärkeimmäksi seikaksi nousee Suomisen ja Nordstömin asenteen eroavaisuus.

Suomisen edustama perinteinen kahdenkeskeinen ja neuvotteleva suhtautuminen itänaapuriin saa Kivisen sympatiat, myös siinä, miten hän Suomista kuvaa. Nordström puolestaan nousee varoittavaksi esimerkiksi Nato- ja länsikiihkoilusta.

Lähetin loppupeli ei ole jännitysromaani, vaikka se hieman sellaisen tapaan kulkeekin. Oikeastaan se on romaanin muotoon puettu pamfletti, varoitus siitä, että jos politiikassamme mennään liian pitkälle toiseen suuntaan, paluuta ei enää ole.

Ja vaikka ei mentäisikään, tuhon kattila voi silti kiehahtaa yli.

Romaanin viimeinen tapahtuma on hämmentävä. Ei kai nyt ydiniskun kohteeksi joutuneessa, täysin tuhoutuneessa kaupungissa enää kännykät toimi?

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat