Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Tätä Bowie rakasti ja Heikinheimo inhosi – Steve Reichin kulttiteos palasi Helsinkiin

Sibafest esitti toista tuntia kestävän minimalismin perusteoksen Music for 18 Musicians ja se on kuunneltavissa oheisella videolla

Kulttuuri
 
Denis Sinjakov (Sinyakov)
Steve Reich antoi viime vuonna Helsingin Sanomille haastattelun Tukholman Dramaten-teatterissa ennen suuntaamista Juhlaviikoille.
Steve Reich antoi viime vuonna Helsingin Sanomille haastattelun Tukholman Dramaten-teatterissa ennen suuntaamista Juhlaviikoille. Kuva: Denis Sinjakov (Sinyakov)

Helsingin juhlaviikoilla elokuussa vieraillut säveltäjä Steve Reich sai kuulla Musiikkitalossa maittavan kattauksen merkkiteoksiaan, mutta ei sitä monen mielestä suurinta.

Music for 18 Musicians! Noin tunnin kestävä minimalismin merkkiteos, jonka David Bowie nosti aikoinaan suurimpien levysuosikkiensa joukkoon ja joka osaltaan sai Helsingin Sanomien kriitikon Seppo Heikinheimon kirjoittamaan Reichin musiikin ”kauhistuttavasta henkisestä tyhjyydestä”.

Nimi: Sibafest: Steve Reich: Music for 18 Musicians

Laji: Musiikki

Säveltäjä: Steve Reich

Esittäjä: Sibafestin muusikot, musiikin ohjaus professori Russell Hartenberger

Paikka: Musiikkitalo

Sibelius-Akatemian Sibafest täydensi Reich-tarjontaa tältä osin komeasti keskiviikkona Musiikkitalon pienehkössä Sonore-salissa. Yhden sävellyksen konsertti myytiin loppuun, mutta se välitettiin verkossa.

Reichia ennen amerikkalaista minimalismia kehittivät varsinkin kaiken drone-musiikin isoisä LaMonte Young, jota Lou Reed kiitti meluisan Metal Machine Music -tupla-albuminsa teksteissä ja Terry Riley, joka vaikutti niin Reichiin kuin vaikkapa The Who -yhtyeen Baba O’Riley -hittiin.

Reichin oma varhainen keksintö oli ”vaihesiirto”, jossa sävelkuvio ja sen kopio lähtevät soimaan yhtä aikaa, mutta erkaantuvat erilaisiksi kaanoneiksi. Aluksi tämä tapahtui nauhateoksissa, mutta eläviä muusikoita käyttäessään Reich kehitti tarkemmin kontrolloidun rytmi- ja kontrapunktikäsityksensä.

Music for 18 Musicians syntyi 1974–1976 ja merkitsi Reichin läpimurtoa tarkoituksellisen tiukasta ja askeettisesta minimalismista mehevämpiin harmonioihin ja sointeihin.

Silti jättiteoksesta kuulee yhä myös rationaalisen tutkijan mielenlaadun: alussa esitellään yksitoista sointua, ja sen jälkeen jokaisen soinnun ympärille kehitetään jotakin uutta. Rytmit toistuvat toistumistaan ja niiden päälle muovautuu soittajien ja neljän naislaulajan hengitystä myötäileviä sointiaaltoja.

Ja juuri kun luulee musiikin jääneen täydellisen staattiseen toiston tilaan, tapahtuukin jokin rytmin ja ajantajun muljauttava käänne.

Reich kirjoitti sävellyksen kestävän ”noin 55 minuuttia”, mutta säveltäjän taannoisen yhtyeen esitykset kestivät joskus toista tuntia. Niin kävi nytkin, kun Sibelius-Akatemian opiskelijat tarttuivat jättiteokseen.

Yli tunnin aikana niin minä, Pertti Kurikan nimipäivät -yhtyeen laulaja kuin muukin yleisö saattoi kokea ainakin kolme reseption tilaa: minuuttitolkulla kehoa mukavasti heijaavan svengihurmion, kun samanistinen toisto alkoi tuottaa mitä mahtavinta loveen lankeamista. Ja toisaalta ärtymystä, kun jokin kymmeniä minuutteja toistuva marimban takapotku alkoi välillä riipiä. Ja kolmanneksi myös miellyttävän turtumuksen, kun toistuvasti toistuva toistuvuus sai nukahtamisen kesken konserttia tuntumaan mitä tavoiteltavimmalta idealta.

Viime vuonna Tukholmassa sain seurata, kun Reich itse ohjeisti hänen tuotantoaan levyttäneitä ruotsalaismuusikkoja harjoituksissa: ”osaatte nuotit, mutta anteeksi vain: tämä kuulostaa vähä-älyiseltä”.

Se johtui ruotsalaisten aluksi liian raskaasta ja konemaisesta otteesta. Ja Sibafestin esityksen alussa oli hieman vastaavia ongelmia.

Reich jatkoi Tukholmassa: ”Kevyempi kosketus. Pitäähän nuottien syttyä, mutta ei noin liioitellen. Rytmiin pitää saada liikesuunta. Älkää kiirehtikö, mutta antakaa musiikin rullata.” Säveltäjän vaikutuksesta soitto muuttui heti kiinnostavammaksi.

Sibafestin Reich-harjoitusten ohjaajaksi kutsuttiin Reichin yhtyeen alkuperäisjäsen, professori Russell Hartenberger. Hän saattoi vaikuttaa samoin, sillä alkujännityksen lauettua opiskelijoiden ote keveni, ja svengi alkoi löytyä.

Esitystä seurasi suurimman osan aikaa oikein hyvillä mielin. Kulttuuritekohan tämän suurteoksen esittäminen aina on. Music for 18 Musicians on 1900-luvun musiikinhistorian risteysasema, ”balilainen gamelan-musiikki ristiinpukeutuneena minimalismiksi”, kuten David Bowie sitä kutsui. Se ammentaa myös klassisen puolen modernismista ja jazzista ja on sittemmin hedelmöittänyt myös niitä sekä taiderockia Bowien ja Radioheadin tapaan.

Voit palata esitykseen oheisella videolla, jonka alussa kuvataan hieman myös konsertin alun odottelua. Mutta esityksen jälkeenkin voi jäädä nälkä. Koskahan saisi taas kuulla Reichin holokaustiin viittavan Different Trainsin? Tai terrori-iskuun viittaavan WTC/911 -teoksen?

Oikaisu 3. helmikuuta klo 23.05: Pertti Kurikan nimipäivät oli kirjoitettu virheellisesti muodossa Pentti Kurikan nimipäivät.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat