Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Osmo Tapio Räihälä sävelsi satumaisen käyrätorvikonserton

Jukka Harju loisti solistina

Kulttuuri
 
Juhani Niiranen / HS
Osmo Tapio Räihälä
Osmo Tapio Räihälä Kuva: Juhani Niiranen / HS

Klassinen Sinfonia Lahti keskiviikkona Hämeenlinnan Verkatehtaassa. Kapellimestari Eva Ollikainen, solisti Jukka Harju, käyrätorvi. – R. Strauss, Räihälä, Tšaikovski.

Suomalaissäveltäjät tekevät ilahduttavan paljon konserttoja. Keskiviikkona kantaesitettiin Osmo Tapio Räihälän käyrätorvikonserttto Sinfonia Lahden vierailulla Hämeenlinnassa, ja torstaina odotettiin Mikko Heiniön urkukonserton kantaesitystä Turussa.

Nimi: Sinfonia Lahti

Laji: Klassinen

Säveltäjä: Osmo Tapio Räihälä, Richard Strauss, Pjotr Tšaikovski

Esittäjä: Sinfonia Lahti, Eva Ollikainen, Jukka Harju

Paikka: Hämeenlinnan Verkatehdas

Räihälän konsertto kertoo tarinaa, mutta ”ohjelman” hän jättää kuulijan keksittäväksi. Minulle viulujen sordinoidut glissandoliu’ut toivat kauhuelokuvan tunnelmaa, ja alttoviulujen askellus viittasi metsän satuhahmoihin sekä Sibeliuksen Satuun, vaikka Räihälä väitti viettäneensä ”Sibbatonta” tammikuuta. Kun vielä lyömäsoittimista saatiin suurrealistista sointivärimaailmaa, ajatukset olivat peräti Grimmin satujen hämmentävyyksissä.

Sankaria satuun saatiin odottaa, sillä ensimmäinen osa on melkeinpä sankarikonserton vastakohta. Solisti Jukka Harju sai pyytämässään konsertossa aluksi vain satumaailmaan joutuneen unissakävelijän roolin.

Hetken ehdin huolestua. Räihälä oli jättänyt matalat vasket pois ja pidättelikaunissointista ja sävykästä Harjua pehmeän lyyrisissä ja neutraalin enteilevissä tunnelmissa aika pitkään. Ensimmäisen osan huipennuksessakin solisti vain vaikenee.

Onneksi läpikuultavassa toisessa osassa unissakävelijän annetaan herätä. Kadenssissa Harju polki jo jalkaa ja huudahti kerran, mutta huomion varasti äärimmäisen taitava sointikaleidoskoopin pyörittäminen.

Mitä kaikkia mielekkäitä sointitehoja käyrätorvesta lähteekään! Silti en pitänyt huikeaa kadenssia temppuiluna. Musiikin asialla oltiin.

Kolmas osa tarjoaa perinteisempiä melodiakulkuja ja saattaa elinkelpoisen konserton maaliinsa.

Muussa ohjelmistossa huomio kiinnittyi kapellimestari Eva Ollikaiseen, jota Helsingin orkesterit ovat hieman kaihtaneet. Ollikainen oli jo luopua kansainvälisestä urastaan, kun palo musiikkiin palasi, ja hyvä niin. Richard Straussin Don Juan oli Ollikaiselle omiaan, ja sitä kuunnellessa ymmärsi, miksi hän on saanut uusintakutsun jopa Staatskapelle Dresdenin eteen.

Mutta Pjotr Tšaikovskin kuudes sinfonia kuihtui Hämeenlinnan Verkatehtaan tasapäistävässä akustiikassa kovin arkiseksi ja tasapaksuksi. Esitys jäi jopa harmittamaan.

Onneksi Sinfonia Lahti oli saamassa toisen mahdollisuuden, kun samaa ohjelmistoa lähdettiin toistamaan torstaina Lahden Sibeliustalon paremmassa akustiikassa myös radiotaltiointia varten.

Ehkä nyt myös Tšaikovski heräisi henkiin.

Yle Radio 1 lähettää Sinfonia Lahden torstain konsertin perjantaina klo 19.03.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat