Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Raiskaus vallankäyttönä inspiroi Händeliä – liian ajankohtainen Theodora-oratorio saapui vihdoin Suomeen

Hillitty opiskelijaproduktio on kannustuksen arvoinen kulttuuriteko

Kulttuuri
 
Mirjam Kyrönseppä
Kuoro keskittyy väkivaltaan ja Hilkka Ylinärä päärooliin Händelin Theodora-oratorion harvinaisessa esityksessä.
Kuoro keskittyy väkivaltaan ja Hilkka Ylinärä päärooliin Händelin Theodora-oratorion harvinaisessa esityksessä. Kuva: Mirjam Kyrönseppä

Onko tosiaan vasta nyt saatu George Friedrich Händelin (1685–1759) Theodora -oratorio Suomen ensiesitykseen? Näin Metropolia-ammattikorkeakoulun, Sibelius-Akatemian ja Kamarikuoro Värinän yhteisproduktio rohkeasti väittää.

Ainakin Helsingin Konservatoriossa keskiviikkona nähty esitys on Suomessa harvinaisuus ja kannustuksen arvoinen kulttuuriteko.

Brittiläistynyt Händel pettyi Theodoran yleisömenestykseen 1750-luvun Lontoossa koska ”ladyt eivät tule kuuntelemaan näin siveellistä tarinaa”. Händel tunnettiin Vanhan testamentin hurjien tarinoiden kuvaajana, ja nyt tarina olikin kristillinen.

Juoni on hyvin julma. Theodora ei kristittynä halua palvoa pakanajumalia, joten rangaistukseksi hänet viedään prostituoiduksi Venuksen temppeliin ja häntä uhataan roomalaissotilaiden joukkoraiskauksella, jos mieli ei muutu.

Valitettavan helppoa tämäkin asetelma olisi modernisoida ohjauksissa. Joukkoraiskauksista sodankäynnin välineenä on tehty viime vuosina esimerkiksi dokumentteja, pääkirjoituksia ja muita lehtiartikkeleita.

Ja on Theodoraa modernisoitukin. Oratorio teki 1990-luvulla vahvan paluun muutaman merkittävän levytyksen ja Peter Sellarsin ohjauksen ansiosta Glyndebournen festivaalilla. Sellars modernisoi tarinan niin, että lopetus kritisoi Yhdysvaltojen tapaa teloittaa tuomittuja myrkkyruiskein.

Toisenlainen modernisointi nähtiin viimeksi lokakuussa Pariisissa, jälleen historiallisesti valistuneiden esityskäytäntöjen auktoriteetin William Christien johdolla.

Tällaisia visioita oppilasproduktio ei lähtenyt tavoittelemaan. Iko Raatikainen keskittyi maltillisesti modernisoidussa ohjauksessa tarinan juohevaan etenemiseen ja yllätti parilla irtovitsillä.

Musiikki on parasta Händeliä. Suurenmoinen barokkisäveltäjä oli ikätoveriaan J. S. Bachia (1685–1750) rempseämpi tapaus, minkä kuulee myös Theodorassa. Händel vuorottelee taitavasti pakanallisten kohtausten julmaa barbariaa ja henkistyneempiä kristillisiä kohtauksia. Teos olikin hänen omia suosikkejaan.

Tässä opiskelijaproduktiossa pakanallinen melske on jäänyt vähemmälle, kun sekä orkesterivoimia että monia kohtauksia oli jo resurssisyistä leikattu.

Niinpä tämä Theodora oli ennen kaikkea nuorten terveiden äänien juhlaa. Hilkka Ylinärä lauloi ehjästi nimiroolin ja omasi myös näyttämökarismaa. Elisabet Petsalon mezzosopraanoa kuullaan vielä varmasti usein: hyvin käyttökelpoinen ääni. Tämä koskee myös David Hackstonia Theodoran pelastamista yrittävän Didymus-sotilaan roolissa.

Laulaminen oli mallikasta muissakin rooleissa ja kamarikuoro Värinän osuuksissa.

Edward Ananian-Cooper sai käytössään olleista muusikoista irti ajoittain osuvia karaktereja ja pääosin ehjää soittoa.

Oratoriosta saadaan toinen esitys nyt torstaina 18. helmikuuta klo 18 Helsingin konservatoriossa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!