Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Florian Boesch ja Malcolm Martineau eivät olisi tarvinneet ylimääräisiä kulisseja

Liedkonserttia oli elävöitetty otteilla vanhoista suomalaisista elokuvista

Kulttuuri
 

Klassinen Helsingin juhlaviikot. Elokuvakonsertti. Florian Boesch, bassobaritoni, Malcolm Martineuau, piano, Sellosalissa. Toni Puurtinen, visualisointi.

Yksinlaulukonsertit ovat jo pitkään olleet pienen piirin musiikkia. Laulajat ja pianistit ovat yrittäneet keksiä keinoja, joilla lisää väkeä saisi houkuteltua paikalle. Dramatisointia ja visualisointia on kokeiltu.

Laji: klassinen

Esittäjä: Florian Boesch, Malcolm Martineau

Paikka: Sellosali

Itävaltalaisen bassobaritoni Florian Boeschin ja skotlantilaisen pianistin Malcolm Martineaun konserttiin oli kehitelty erikoinen idea. Visualisoija Toni Puurtinen oli valinnut konsertin 18 saksalaisen liedin kuvitukseksi katkelmia vanhoista suomalaisista elokuvista.

Boesch oli rakentanut konserttinsa lapsuudesta kuolemaan ulottuvaksi elämänkaareksi. Liedien yleistunnelma oli hyvin vakava, raskasmielinen ja yksinäinen, joskin kuultiin toki elämänhaluakin.

Kun romanttisen saksalaisen liedin intiimi ja sulblimoitunut tunnemaisema ja suomalaisten elokuvien melodramaattiset, arkiset ja humoristiset tapahtumat kohtasivat, seurauksena oli mielenkiintoinen kulttuurien törmäys.

Monet elokuvavälähdykset olivat toiminnallisia, sosiaalisia sekä naisen ja miehen välisiä kohtauksia, joskin yksinäisiä kärsijöitä oli myös näkyvissä.

Liedit puolestaan kertoivat sisäisesta maailmasta, sen haaveista, kuvitelmista, salatuista tunteista ja tunnemyrskyistä ja elämäntuskasta. Niiden tunnelma oli useimmiten pysähtynyt.

Koomisia assosiaatiota, rujon ironisia ristiriitoja ja sivumerkityksiä syntyi sitä enemmän, mitä paremmin tunsi suomalaisia elokuvia. Harvalukuinen yleisö näytti siltä, että varsinkin vanhat mustavalkoiset Suomi-filmit ovat sille hyvin tuttuja.

Jotkut kuvat, tuskaisetkin, huvittivat, vaikkei itse elokuvaa katsellessa naurattaisi lainkaan.

Hyvällä tahdolla saattoi toki löytää säveltä ja kuvaa yhdistäviä tunteiden yleisinhimillisiä arkkityyppejä kuten eksistentiaalista ahdistusta. Jotkut kuvat eivät sopineet lainkaan säveliin.

Boesch on niin hieno lied-laulaja, ettei hän tarvitsisi kuvaa kulissikseen, ellei sitä välttämättä itse halua. Hänen äänessään on jykevää syvyyttä, tunteen paatoksentäyteistä voimaa ja haltioitunutta lyyristä herkkyyttä kauniine pianissimoineen.

Boeschin ja erinomaisen lied-pianistin Martineaun välillä vallitsi täydellinen tasapaino ja tunteiden sopusointu.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat