Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Urkuyö ja aaria -festivaalin päätös tarjosi värisyttäviä hetkiä Espoon tuomiokirkossa

Tapahtuman urkumusiikin määrää ei kannata enää vähentää

Kulttuuri
 
Veijo Murtomäki

Klassinen Urkuyö ja aaria -festivaalin päätöskonsertti Espoon tuomiokirkossa. Suomalainen barokkiorkesteri, Yeree Suh (sopraano) ja Pauliina Fred (traverso). – Händel, Vivaldi, dall’Abaco, Bach.

Laulun ja soiton oivallinen yhteistaide päätti Espoon tuomiokirkon kesäfestivaalin. Urkuja ei tosin kuultu, kuten tapahtuman alkuperäinen otsake antaa ymmärtää. Taipuminen monipuolisten esittäjistöjen suuntaan on toki mainiota, jos kuuntelee sarjaa läpi kesän. Jos kuitenkin haluaa nauttia myös urkumusiikista, sen määrää ei kannata enää vähentää.

Barokkiorkesteri sopi erinomaisesti tilaan, joka ei vielä mennyt akustisesti tukkoon reilusta kymmenestä soittajasta, mutta kykeni täyttämään kirkon niin hienostuneilla kuin voimallisillakin sävyillä. Jäntevästä ja soinnillisesti eritellystä musisoinnista kiitos lankeaa Suomalaisen barokkiorkesterin hienoille muusikoille, nyt eritoten cembalistijohtaja Petteri Pitkolle.

G. F. Händelin konserton op. 6/4 hitaissa osissa kuultiin maagisia hetkiä, ja harvoin soitetun E. F. Dall’Abacon konsertto op. 5/6 säväytti italialaisella räväkkyydellään.

Värisyttävistä hetkistä huolehtivat konsertin kaksi ihastuttavaa solistia. Traverso eli barokin poikkihuilu helisi taitavan Pauliina Fredin käsissä yhtä kauniisti kuin näyttävästi.

Hänen huiluosuutensa täydensivät korealaissyntyisen sopraano Yeree Suhin vaivatonta ja satakielimäistä laulamista Antonio Vivaldin kantaatissa All’ombra di sospetto (Epäilyksen varjoon) ja J. S. Bachin (?) italiankielisessä kantaatissa Non sa che sia dolore (Ken ei tunne kärsimystä).

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat