Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Musiikkitalo vallattiin trancella ja innostuksella – sinfoniaorkesteri esitti vitsikkäästi Sandstormia

Musiikkitalon tranceilta osoitti, että sinfoniaorkesterista voi olla moneen –vaikka Sandstormin säksätystä onkin vaikea tavoittaa suurella orkesterilla.

Kulttuuri
 
Sonja Saarikoski
Juhlaviikkojen ilta, jossa trance kohtaa sinfoniaorkesterin, järjestettiin Musiikkitalossa.
Juhlaviikkojen ilta, jossa trance kohtaa sinfoniaorkesterin, järjestettiin Musiikkitalossa.

Konsertti Classical Trancelations Helsingin juhlaviikoilla Musiikkitalossa. Klaus Mäkelä, kapellimestari, Helsingin kaupunginorkesteri, Ahjo Ensemble, Petri ”Lowland” Alanko, sovitukset, Pessi Levanto, orkestraatiot, Tapio Hakanen, konsepti, Severi Glanville & Tea Stolt, valosuunnittelu, Pekka Korpi, lasersuunnittelu, Niko Nyman, graafinen suunnittelu, Marianna, laulusoolot, Sami Uotila ja Paleface, spoken word, Tapani Rinne, saksofoni.

Konsertti, jossa sinfoniaorkesteri soittaa trance-hittejä kuten Daruden Sandstormia Musiikkitalossa, on riskivyöhykkeellä kuin nuorallatanssija. Lopputulos voi hetkessä horjahtaa kamalan puolelle – tai olla aivan mahtava.

Nimi: Classical Trancelations

Esittäjä: Klaus Mäkelä, kapellimestari, Helsingin kaupunginorkesteri, Ahjo Ensemble, Petri ”Lowland” Alanko, sovitukset, Pessi Levanto, orkestraatiot, Tapio Hakanen, konsepti, Severi Glanville & Tea Stolt, valosuunnittelu, Pekka Korpi, lasersuunnittelu, Niko Nyman, graafinen suunnittelu, Marianna, laulusoolot, Sami Uotila ja Paleface, spoken word, Tapani Rinne, saksofoni.

Paikka: Musiikkitalo

Perjantaina Juhlaviikkojen Classical Trancelations -konsertissa kallistuttiin jälkimmäiseen. Siitä kuuluu kiitos paitsi esiintyjille, myös ehkä innokkaimmalle yleisölle, joka Musiikkitalossa koskaan on nähty. Noustiin seisomaan, hytkyttiin, huudettiin bravota – ja ennen kaikkea haluttiin todella kuunnella.

Konsertti oli kokonaistaideteos: pelkkä musiikki ilman valoja ja kuulijoiden ihastuttavan villiintyneitä reaktioita olisi jäänyt yksinäiseksi kuin autiolle klubille levyjä soittava dj. Onneksi niin ei käynyt.

Jo Juhlaviikkojen avajaiskonsertissa viime viikolla nähtiin ennakkomakua ”crossoverista”, genrejen rajoja koettelevasta klassisen musiikin konsertista, mutta kulminaationsa rajojen kaataminen saavutti viikkoa myöhemmin Classical Trancelationissa.

Vastaava konsertti – edm-hittejä sinfoniaorkesterilla soitettuna – on toteutettu esimerkiksi dj Pete Tongin kanssa Proms-festivaaleilla Lontoossa viime vuonna. Suomalainen idea sai alkunsa kuitenkin jo vuonna 2005 konemusiikkiklubi Unityn 9-vuotissyntymäpäivillä, kertoo Unityn perustaja ja konsertin pääsuunnittelija Tapio Hakanen eli dj Orkidea konserttiohjelmassa.

Yksitoista vuotta idean syntymisen jälkeen juhlittiin Unityn 20-vuotissyntymäpäivää Musiikkitalossa. Legendaarisen, vuosina 1996–2008 järjestetyn klubin pinssejä näkyi siellä täällä. Molemmat illan konsertit olivat loppuunmyytyjä. Ensimmäinen varattiin loppuun vartissa.

Ohjelma, joka koostui hiteistä 1990-luvulta nykypäivään, oli rakennettu draaman sääntöjen mukaan: konsertin Finlandia eli Sandstorm oli ohjelmassa kolmanneksi viimeisenä. Ensimmäisenä soitettiin Robert Milesin Children, jossa komppia ei oikeastaan ollut. Melodiapainotteisuus vähän säikäytti: onko konsertti pelkkä reilun tunnin kestävä yksinkertainen sointumatto?

Onneksi ohjelman edetessä tasaisen jumputtavat rytmitkin löysivät tiensä Petri ”Lowland” Alangon sovituksiin, jotka Pessi Levanto on orkestroinut. Klaus Mäkelän johtama HKO soitti niin tarkasti kuin nyt suurelta sinfoniaorkesterilta voi odottaa.

Yksi illan hienoimmista sovituksista oli Solarstonen Seven Cities, jossa varsinkin Ahjo Ensemblen osuudet tekivät vaikutuksen. Yleisön uudelle villiinnyksen tasolle nosti Faithlessin Insomnia, jossa esiintyi räppäri Paleface. Valot ja laserit säväyttivät monessa kohdassa, esimerkiksi Veracochan Carte Blanchessa, jossa spotit leikkelivät ilmaa kuin sakset.

Melkein kaikkien tunteman Sandstormin säksätys on vaikea välittää sinfoniaorkesterilla. Sovituksessa oli vitsikkyyttä. Kun huilut soittivat teeman, yleisöstä kuului naurunpyrskähdyksiä – hyväntahtoisesti tietysti.

Classical Trancelations oli kuin talonvaltaus. Innostuneet ihmiset ottivat haltuunsa hillitympään menoon tottuneen Musiikkitalon ja muuttivat sen tunnelman täysin. Klassisissa konserteissa kävijälle tilanne oli absurdi: voiko joku innostua näin paljon? Täällä? Olenko nyt keskellä Pilvi Takalan taideteosta, jonka tarkoituksena on näyttää konsertissa kävijän sosiaalinen koodisto?

Turha analysoida. Yleisö antoi, mitä esiintyjät ansaitsivat. Kiitti saamastaan elämyksestä riemulla, jonka muistaa pitkään. Samalla saatiin taas muistutus siitä, että sinfoniaorkesterista on niin moneen muuhunkin kuin perinteisesti on totuttu.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat