Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Muinaissuomalaisuutta sekä raakaa tarttuvuutta – lauantaina Huvila-teltassa soittanut Amorphis veti kuulijat perimmäisen äärelle

Etenkin keikalla vierailleen Pekko Käpin muinaissuomalaista tunnelmaa henkineet jouhikkosoolot olivat konsertin huippuhetkiä.

Kulttuuri
 
Juhani Niiranen / HS
Amorphiksen keikka huipentui, kun hollantilaislaulaja Anneke van Giersbergen (oik.) nousi lavalle laulusolisti Tomi Joutsenen rinnalle laulamaan House of Sleepin.
Amorphiksen keikka huipentui, kun hollantilaislaulaja Anneke van Giersbergen (oik.) nousi lavalle laulusolisti Tomi Joutsenen rinnalle laulamaan House of Sleepin. Kuva: Juhani Niiranen / HS

”Bändi on vanha, mekin aletaan olla vanhoja, mutta on hauska nähdä, että ollaan edelleen jollain lailla relevantteja”, pohti Amorphis-yhtyeen laulaja Tomi Joutsen loputtomien aplodien edessä Helsingin Juhlaviikkojen Huvila-teltassa Hakaniemen rannassa.

Höpsis mitä vähättelyä. Juhlakonsertin toisen puoliskon muodostanut levy Under the Red Cloud (2015) on yhtyeen pitkän uran parhaimmistoa. Sitä paitsi runonlaulajiksi tämä kalevalaisesta maailmasta ammentava metalliryhmä on vielä nuori – eikä siitä toimesta jäädä eläkkeelle.

Kieltämättä melkoisesti aikaa tuntuu toki vierähtäneen Amorphiksen The Karelian Isthmus -debyyttilevystä (1992). Vaikka yhtyeen musiikki ja äänimaailma ovat laventuneet huomattavasti aikansa mureasta, Ruotsin Sunlight-studiolla ruuvatusta death metalista, oma käsiala raskaaseen riffittelyyn on säilynyt.

Kitaristit Tomi Koivusaari ja Esa Holopainen ovatkin ainoina pysyneet mukana koko yhtyeen uran ajan.

Toisaalta 1990-luku oli vasta äsken. Amorphis-konsertin ensimmäisellä, enimmäkseen akustisesti toteutetulla puoliskolla oli mukana vierailijoita, joista huilua ja saksofonia soittaneelta Sakari Kukolta julkaistiin kuluneella viikolla Svart Recordsin Liisankatu-sarjassa levytyksiä vuosilta 1973 ja 1974, Kalevalan ja Jupu Groupin riveistä.

Etenkin Piirpauke-yhtyeestään tunnetun mestarin tyyli oli tunnistettava jo tuolloin, ja nyt, Amorphiksen musiikin parissa, hänen puhallintaiteilunsa oli erinomaisen vivahteikasta. Se sekä koristi että toi syvyyttä kokonaisuuteen.

Toinen keskeinen vierailija alkusetissä oli jouhikkoa soittava Pekko Käppi, jonka tuoma muinaissuomalainen tunnelma sopi jo paperilla Amorphiksen olemukseen täydellisesti.

Juhani Niiranen / HS
Pekko Käppi loi suorastaan muinaissuomalaista tunnelmaa jouhikkonsa kanssa.
Pekko Käppi loi suorastaan muinaissuomalaista tunnelmaa jouhikkonsa kanssa.

Jouhikon hienovireinen sointi tuntuu yhtä aikaa hauraalta ja voimalliselta, maanläheiseltä ja sakraalilta. My Kantele -kappaleen päätössoolo, josta Käppi vastasi, oli illan huippuhetkiä, vaikka kappale tuntuikin lopahtavan kesken hänen päästessään vauhtiin.

Väliaikaa seurasi Amorphiksen hovisanoittaja Pekka Kainulaisen videoita, runonlausuntaa ja shamaaninasussa liikkumista yhdistänyt performanssi.

”Pekka latasi tänne sellaiset energiat, että oksat pois”, kiitteli Joutsen jälkikäteen, eikä hän ollut väärässä. Kainulaisen sanat veivät tarkkaavaisen katsojan lähemmäs Under the Red Cloud -levyn ajatusmaailmaa ja henkeä, kauemmas rockkonsertin todellisuudesta.

Yksi metallimusiikin keskeisiä voimavaroja on kaipuu myytteihin, luontoon ja epämääräiseen menneisyyteen – jonkinlaiseen alkuperäisyyden ajatukseen pois markettijonojen maailmasta.

Kainulaisen runous viekin toisaalta pois nykyhetkestä, mutta toisaalta johonkin perimmäisen inhimilliseen. Siinä on Amorphiksella voimavara, joka erottaa bändin heppoisemmista lajitovereista.

Keikan toisen puoliskon muodostanut Under the Red Cloud -levy on kuin kiteytys Amorphiksen parhaista puolista. Vaikka Kalevalan teksteihin sävelletty Tales from the Thousand Lakes (1994) on ja pysyy sinä levynä, josta Amorphis parhaiten tunnetaan, yhtye on tehnyt vahvaa jälkeä sittemminkin, vaikkei se enää perinpohjaisesti yllättäisikään.

Tuoreimmalla levyllä painavat kitarariffit, kansanmusiikillinen poljento, hienoiset progevaikutteet ja eksoottisemmat sfäärit värittävät vuoroillaan ja kerroksittain kokonaisuutta, joka kulkee ja hengittää luontevalla ja vaikuttavalla tavalla. Raaka ja tarttuva lyövät kättä myös Joutsenen laulusuorituksissa.

Varsinaisen setin viimeisellä kappaleella White Night kuultiin nauhoituksena laulaja Aleah Stanbridgeä, jonka oli tarkoitus tulla vierailemaan konserttiin, mutta joka kuoli syöpään huhtikuussa.

Ilta päättyi tunteikkaan esityksen jälkeen kuitenkin vielä riemukkaisiin tunnelmiin, kun aiemminkin lavalla käynyt hollantilaislaulaja Anneke van Giersbergen tuli vierailemaan encorena kuultuun House of Sleepiin.

Pitkällä taipaleellaan Amorphis on ollut omalaatuinen tekijä sekä raskaan musiikin maailmassa että kansanperinteen kanavoijana. Tällaisena normikeikasta poikkeavana iltana bändin ominaislaatu tuli vielä aiempaakin selvemmäksi.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat