Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

69-vuotias Hector lauloi upeasti – ”Sä olet Syyria. . .”

Eurooppa-sanoitus uusiutui ja Beatles-lainakin toimi, mutta yli kymmenhenkinen yhtye soitti paikoin liian raskaasti. Seuraavaksi Hector nähdään Vain elämää -ohjelmassa ja kiertueella.

Kulttuuri
 
Lohduttaisitko Hectoria, Ismo Alanko?
Lohduttaisitko Hectoria, Ismo Alanko?
Hector eli 69-vuotias Heikki Harma kunnioitti juuriaan soittamalla Juhlaviikoilla myös Beatlesia ja Ismo Alanko omia juuriaan kuuntelemalla Hectorin keikan. Kuukausiliitteessä marraskuussa 2014 Hector valitteli, ettei uskalla uusiutua kuten Ismo Alanko. HS kysyi Alangon kommentin Hectorista konsertin väliajalla.

Sä olet Syyria ja itket!”

69-vuotias Hector eli Heikki Harma sähköistää tunnelman Helsingin juhlaviikkojen Huvila-konsertissa maanantai-iltana. Vuonna 1981 hän muisti Eurooppa-laulullaan kylmän sodan itkevää Varsovaa, jossa ”pelko pukee ystävyyden mantteleihin.” Nyt vuonna 2016 hän muistaa samassa laulussa Syyriaa ja toista kriisialuetta.

”Sä olet Ukraina. Sä pelkäät! / Aika pukee luottamuksen valheen hurstiin.”

(Alkuperäisen sanoituksen voit kuunnella tältä videolta):

Huvilassa laulu kantaa loistavasti, ainakin yhtä hyvin kuin alkuperäisversiossa. Useimmilla laulajilla sointi alkaa tuossa iässä jo hapertua, vaikka laulu sinänsä olisi yhä puhdasta. Hectoria edes tuo hapertuminen ei vielä vaivaa.

Hectoria tukee yli kymmenhenkinen yhtye: on kaksi kosketinsoittajaa, kaksi kitaristia, viulisti ja sellisti, puhaltajia, basisti ja raskaskätinen rumpali ja tuottaja Okko Laru.

Yhtyeen sointi on suureellisempi ja reuhtovampi kuin useimmilla Hectorin levyillä. Eurooppa-sävellykseen yhtyeen kärsimätön vimma sopii kuitenkin loistavasti.

Hector myös näyttää ja kuulostaa freesimmältä kuin vaikkapa 20 vuotta sitten. Ja hän olisi halunnut laulaa tätäkin enemmän. Juhlaviikkojen konseptiin kuului kahden 60 minuuttia kestäneen setin välissä ollut 45 minuutin väliaika, mikä tuntui vähän harmittavan legendaa.

”Keikka alkaa ikään kuin alusta”, hän ihmetteli yleisölle kuuluttaessaan väliajan alkavan. ”Loppuvuoden kiertueella ehdimme soittaa pidempään.”

Markus Jokela / HS
Hector on edelleen vedossa.
Hector on edelleen vedossa.

Kahteen tuntiin mahtui kuitenkin jo typerryttävä määrä klassikoita 50 vuotta sitten julkaistusta Palkkasoturi-ensisinglestä lähtien. Ja bändi soitti todella isosti: kolmantena kuultu Beatlesin Strawberry Fields Forever teki kunniaa Hectorin juurille ja Beatlesin tuottajan George Martinin kekseliäälle sovitukselle. Hectorin yli kymmenhenkinen yhtye heitti päälle vielä paljon omia ideoitaan, kuten HS.fin videonäytteeltäkin kuulee.

Iso ote sopi tiettyihin suomennoksiin, joiden alkuperäislevytyksetkin olivat muhkeita. Toki kelpasi, kun iso yhtye taituroi Al Stewartin Year of the Catin (Kissojen yö) ja Jimmy Webbin MacArthur Parkin (Vanhan kirkon puisto) kaltaisia rakastettavia möhköfantteja.

Viikko aikaisemmin Webb itse lauloi MacArthur Parkin pelkän flyygelin äärestä samassa Huvilassa. Webb takelteli vaativassa väliosassa pianistina ja hapuili kurkustaan vähän vitsikkäästikin korkeimpia säveliä. Hectorin iso yhtye soitti puolestaan varman päälle ammattitaitoisesti, ja sovitus otti tarkkaan huomioon Hectorin nykyiset äänivarat. Korkeimmat sävelet säästettiin stemmoja laulaneille yhtyeen jäsenille.

Nimi: Hector Helsingin juhlaviikoilla.

Esittäjä: Hector

Paikka: Huvila

Keikan edetessä saattoi muistella myös Hectorin itsekriittisyyttä. HS:n kuukausiliitteessä marraskuussa 2014 hän totesi, että taiteellisia riskejä voisi ottaa enemmän ja totutusta konseptista voisi poiketa useammin. Hector väitti olleensa jopa ”raukkis itselleen” suosiessaan kaupallisille radioasemille sopivia ”tuhteja arreja” eli sovituksia. Hän ihaili rohkeampia uudistujia, kuten Ismo Alankoa (joka lähettää Hectorille kunnioittavat terveisensä HS.fin videolla).

Iso yhtye on epävarmuuksiensa kanssa vuosikymmeniä kamppailleelle superlahjakkaalle Hectorille varmaankin myös tietynlainen turvariepu. Se on ymmärrettävää, mutta sisältää myös haittapuolia.

On totta, että iso bändi kuorrutti Nostalgia I:n sovitusta liikaa, ja osa Matti ja Pirjo Bergströmin kanssa ideoidun alkuperäissovituksen herkkyydestä katosi. Asfalttiprinssi meni melkein hard rockiksi! Kyllä se varmaan Areenalla joulukuussa toimii, mutta ei Huvilassa. Ja olihan alkuperäinen sovitus muutenkin nokkelampi.

Kesytetty soi liian isosti jo vuoden 2014 Hauras-albumilla. Mutta moni asia toimi erinomaisesti.

Kuultiin esimerkiksi uusi sanoitus viulisti-taustalaulaja Aili Ikoselle musikaalimaiseen balladiin, jonka melodia polveili taitavasti. Aika perinteistä rakkauskuvastoa luontovertauksin se toki oli, mutta Ikonen lauloi oikein hyvin.

Ikonen ja Hector tarjosivat duettona Jos sä tahdot niin -laulun. Hector jos kuka osaa Cantores minores- ja Cumulus-kokemuksellaan laulaa stemmoissa.

Yhtye löysi ajoittain myös tarvittavaa dynamiikkaa. Olen nielaissut kuun soi aluksi tarpeeksi hienovaraisesti, jolloin lopun rytistyksenkin jaksoi kuunnella. Samoin Herra Mirandoksen alkuosassa paahteisuus hellitti, jolloin kertosäkeen raskaampi ote toimi.

Pitkin iltaa taustalle heijastettiin komeita kuvia, ja Mirandoksen kuva oli tietysti tänä vuonna kuollut David Bowie, jonka Ziggy-hahmoon Hector sanoituksessaan viittasi. Taustakuvat toivat konserttiin samaa spektaakkelin tuntua kuin suuret sovituksetkin.

Huvilassa istumapaikallakin on merkitystä. Alkuosan kuuntelin teltan takaosasta, ja volyymiä oli jopa liikaa. Väliajan jälkeen siirryin yhdeksännelle riville, jolloin sointi parani, koska osa turhasta volyymistä pyyhki korkealta pään yli.

Ja klassikkoja riitti: erinomainen Kadonneet lapset, 2000-luvun mahtihitti Kuunnellaan vaan taivasta, Kuinka voit väittää (että yksinäinen oot) -suomennos Esa Kotilaisen yllättävällä Moog-soololla ja ehkä vähän turhalla ”kulkee”-rumpukompilla ja suurenmoinen Tuulisina öinä.

Sovitus oli iso ja dramaattinen jo levytyksessä ja sopii siis tälle yhtyeelle. Hector oli tähän lauluun lähes epäsopivan hyväntuulinen virnistellessään ja soittaessaan väliosassa tamburiinia. Sanoituksessa on purevuutta, joka sopii myös nykyaikaan: ”Kuinka tämä iskelmä–hellyys-aate / lopultakin ihmistä nöyryyttää.”

Markus Jokela / HS
Hector lauloi hyväntuulisesti hymyillen myös vakavimmat laulunsa. Bassoa soitti Matti Maijanen.
Hector lauloi hyväntuulisesti hymyillen myös vakavimmat laulunsa. Bassoa soitti Matti Maijanen.

Saa nähdä, sujuvatko viihdemaailmalle pakolliset ”iskelmä–hellyys-aatteen” tunnepuurot Hectorille 16. syyskuuta alkavassa Vain elämää -tv-sarjassa. Toisaalta tässäkin konsertissa kuullut sujuvat tarinoinnit lauluista sopivat taatusti formaattiin. Ja ehkäpä tv-formaattiin palkatun pienemmän yhtyeen ajoittain yllättävätkin sovitukset korostavat hänen monipuolisuuttaan tätä konserttia enemmän.

Jo settilistan kertaaminen aiheuttaa samanlaisen hengästymisen tunteen kuin Paul McCartneyn taannoisissa konserteissa Olympiastadionilla ja Areenalla. Kuultiin myös Yhtenä iltana pitkällä puhallinintrolla. Piironkinjalka ja Laura (sua kauheesti kaipaan) humoristisina kevennyksinä, pakollinen Lumi teki enkelin eteiseen yhteislauluna, kovin isosti soiva Ake, Make, Pera ja mä ja lopulta yhtä iso, mutta maukkaammin sovitettu Olen hautausmaa.

Voi vain ihailla ja ihmetellä kuinka paljon tämän ikäluokan mestarit McCartneyn ja Hectorin tapaan ovat saaneet aikaan. Ja kuinka kunnioitettavasti ikämiehet pystyvät välttämään laiskanpulskeuden pitkissä konserteissaan!

Näin taitava yhtye monipuolistaa taatusti dynaamista kirjoaan loppuvuoden kiertueella. Ehkä saamme mukaan myös täysakustisen osuuden. Sitä voi tämän keikan jälkeen odottaa hyvillä mielin.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat