Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Odysseus oopperassa rantautui viimein Suomeen

Monteverdin kolmas ooppera on jäänyt muiden varjoon.

Kulttuuri
 
Veijo Murtomäki
Janne Saukkonen
Juho Punkerin Odysseus on uskottava sankari. Taustalla tanssija Elina Tienhaara ja pelastusliivit.
Juho Punkerin Odysseus on uskottava sankari. Taustalla tanssija Elina Tienhaara ja pelastusliivit. Kuva: Janne Saukkonen

Ooppera Monteverdin Il ritorno d’Ulisse in patria Helsingin Konservatorion konserttisalissa. Ohjaus Ville Saukkonen, Helsingin Monteverdi-orkesteri, joht. Edward Ananian-Cooper.

Claudio Monteverdin kolmas ooppera Odysseuksen kotiinpaluu (1640–41) on jäänyt Orfeuksen ja Poppean kruunauksen varjoon. Kenties sen liikuttava tarina 20 vuotta kestäneestä aviomiehen odotuksesta koettiin yhtä epäuskottavaksi 1600-luvun Italiassa kuin 1900-luvun keveässä parisuhdeajattelussa. Onhan Odysseus-ooppera uskollisen rakkauden utopia.

Nimi: Il ritorno d'Ulisse in patria

Laji: ooppera

Säveltäjä: Claudio Monteverdi

Esittäjä: Helsingin konservatorio

Paikka: Helsingin konservatorion konserttisali

Kun Odysseus rantautui nyt ensi kertaa teatterilavalle Suomeen ja kun asialla on yli sata oopperaa ohjannut teatteriguru Ville Saukkonen, Penelopen hahmon tuomalle traagis-ideaaliselle perusviritykselle löytyy kylliksi vapauttavia ja lystikkäitä vastahetkiä.

Saukkonen osaa kyllä tyylitellä antiikin klassisesti pelkistyneessä hengessä. Tässä häntä auttaa Katariina Heikkilän vahva roolisuoritus Penelopena sekä ehjä ja kaunis laulaminen. Kun hän päätöksessä luopuu juhlallisesta resitatiivistaan ja uskaltaa nauttia jopa ketterin kuvioin rakkaan yllättävästi ilmaantumisesta, tragedia kääntyy sittenkin happy endiksi.

Juho Punkerin hahmottelema Odysseus – Välimeren ylittävä sotapakolainen – on uskottava nimisankari, jonka epätoivo, oveluus ja voitontahto pääsevät täysillä esiin monipuolisen laulullisen ja emotionaalisen taitamisen ansiosta.

Jarno Heikkilän Telemakhoksesta on tehty neuvokas teini-guerilla. Elisabet Petsalo laulaa Eurykleiana miellyttävästi. Tero Halosen Eumete on kreikkalaiselokuvien mitä tunnistettavin lammaspaimen.

Vakavaan perusjuonteeseen kuuluvat prologin allegoristen hahmojen lisäksi jumalten osuudet: Meri Metsomäen ylväs Minerva, Erik Rousin rehevä Neptunus, Juha-Pekka Mitjosen auktoritatiivinen Jupiter ja Satu Strömbergin vaikuttava Juno.

Lattarimaiset rantabileet loma-asuineen ovat toki niin yliampuvia kuin pitääkin. Kilpakosijat ovat yhtä hupaisia kuin röyhkeitäkin hahmoja. Mikko Sateilan roolityö nälkäkurki Iron valituskohtauksessa vatsan ilojen loputtua ja hädin tuskin onnistuva itsemurha ovat esityksen koomisia huipentumia, samalla Penelopen patetian tarpeellista karnevalisointia.

Hovineiti Melanton osuuden orkesterimontusta hienosti laulaneen Tuuli Lindebergin ja Joakim Pietarisen esittämän palvelija Eurimakhoksen eroottisuuden ylistys liittynee yhtä paljon antiikin kuin 1600-luvun alun Venetsian elämäntapaan.

Monteverdi-harvinaisuuden menestyksen sinetöi koreografi Laura Humppilan ja Physical Operan oivallinen tanssi- ja liikeosuus, joka elävöitti näyttämöllisyyttä runsain myötätapahtumin. Hanna Hakkaraisen puvustus oli ilo silmille, ja Carita Elkon tehokkaat projisoinnit yhdistivät oopperaa nykytodellisuuteen.

Edward Ananian-Cooperin johtama Monteverdi-orkesteri loi aistikkaita ja värikkäitä tehoja runsaan soitinvalikoiman ansiosta. Regaali, kaksoisharppu, dulcian, barokkipasuuna, sinkit ja trumpetit sekä kampiliira luonnehtivat eritellysti ja riemastuttavasti oopperan henkilöitä ja tilanteita.

Esityksiä vielä 2.9., 3.9. ja 5.9., Ruoholahdentori 6.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat