Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Pianovirtuoosi Lang Lang soitti Prokofjevia kuin shakinpelaaja ja otti Beethovenissa omia vapauksia

Tähtipianisti eteni Beethovenin konsertossa kauas orkesterin barokkihenkisistä uhkakuvista.

Kulttuuri
 
Sami Kero / HS
Lang Lang upposi soittaessaan hetkittäin omiin unelmiinsa.
Lang Lang upposi soittaessaan hetkittäin omiin unelmiinsa. Kuva: Sami Kero / HS

Klassinen Helsingin juhlaviikot. Radion sinfoniaorkesteri Musiikkitalossa. Lang Lang, piano. Joht. Hannu Lintu. – Beethoven, Prokofjev, Rautavaara.

Ludwig van Beethovenin pianokonsertto nro 4 ja Sergei Prokofjevin kolmas pianokonsertto muodostavat varsin kiintoisan teosparin. Klassismin peruskalliota ja uusklassisuuteen kallellaan olevaa oikuttelevaakin kiitolaukkaa.

Kun solistiksi oli luvassa viime vuosina vilkkaan mediahypetyksen myötä lähes messiaaniseen asemaan sijoitettu Lang Lang, olikin uteliaisuus herännyt ja sali täppösen täynnä.

Prokofjev vaihtaa teoksessaan värimaailmaa ja karaktääriä tuon tuosta, mutta kokonaisuutta leimaa lähes kauttaaltaan motorisuus ja liike-energia. Lang Lang tuntui olevan nyt elementissään kuin shakinpelaaja, jonka ajatukset ovat yhtä aikaa hetkessä ja pari siirtoa edellä. Konserton päättävä hypnoottinen loppunousu olikin nyt juuri sitä: hypnoottinen.

Beethoven-osuudessa kuultiin partituurin kirjaimen ohella myös varsin paljon Lang Langia. Pianisti tuntee hetkittäin vetoa upota omiin unelmiinsa.

Tämä tarkoittaa esimerkiksi vapaata fraasin sisäistä temponkäsittelyä useimmiten hidastuksina. Hitaan osan elegiset pianokaarroksetkin etääntyivät jo peräti kauas orkesterin barokkihenkisestä uhkakuvasta.

Säveltäjä itse kuitenkin oli ääritarkka asemakaava-arkkitehti, joten ymmärrän nyt paremmin Lang Langin jakavan mielipiteitä varsin voimakkaastikin.

Beethovenin Coriolan-alkusoitto muovautui Hannu Linnun ja RSO:n käsissä kaikessa lyhykäisyydessäänkin täydeksi voiman ja luopumisen draamaksi.

Einojuhani Rautavaara maalailee Lintukoto-teoksessaan vahvoilla väreillä tavalla, joka pikemmin kuin Aleksis Kiven runon tuo mieleen William Turnerin jylhät merikuvat. Täyteläinen ilta.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat