Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Lattaribileistä lyhyt huipennus – Salosen seuraaja osaa jo säädellä voimiaan

Gustavo Dudamel ja Simón Bolivar -orkesteri Venezuelasta palasivat Juhlaviikoille sävykkäämpinä ja rauhallisempina

Kulttuuri
 
Mika Ranta / HS
Gustavo Dudamel kätteli Simón Bolívar -orkesterin konserttimestaria perjantaina konsertin päätteeksi Helsingin Musiikkitalossa.
Gustavo Dudamel kätteli Simón Bolívar -orkesterin konserttimestaria perjantaina konsertin päätteeksi Helsingin Musiikkitalossa. Kuva: Mika Ranta / HS

Klassinen Helsingin juhlaviikot. Kapellimestari Gustavo Dudamel ja Simón Bolívar -orkesteri Musiikkitalossa perjantaina. – Desenne, Villa-Lobos, Ravel.

Huh, mikä runsaudensarvi Helsinki juuri nyt on klassisen musiikin ystävälle!

Kesäkuukausina Musiikkitalo möllöttää turhan tyhjänä, mutta torstaina pianovirtuoosi Lang Lang (s. 1982) hurmasi yleisön Radion sinfoniaorkesterin solistina ja perjantaina venezuelalainen kapellimestari Gustavo Dudamel (s. 1981) esiintyi Musiikkitalossa Simón Bolivar -orkesterinsa kanssa tismalleen samaan aikaan, kun hänen edeltäjänsä Los Angelesin filharmonikkojen johdossa eli Esa-Pekka Salonen johti Elektraa Kansallisoopperassa!

Dudamel ja hänen orkesterinsa ovat José Antonio Abreun 1970-luvulla Venezuelassa käynnistämän epäpoliittisen El sistema -musiikkikoulutusohjelman hienoimpia hedelmiä.

Abreu loi systeemin sosiaaliseksi projektiksi tarjoten slummienkin lapsille turvallista iltapäivätoimintaa musiikkikoulutuksen merkeissä. Näin saatiin valtava harrastajapohja, jonka huiput Abreu kouli kansainvälisiksi tähdiksi. Systeemi teki tähänkin toimittajaan melkoisen vaikutuksen vuonna 2008 Caracasissa. (Lue lisäksi Abreun haastattelu tästä arkistolinkistä).

Dudamel teki nopean läpimurron juuri noina vuosina. Hän säteili ja roiski samanlaista musiikillista energiaa kuin Lang Lang yhä tekee. Simón Bolívar -nuoriso-orkesteri eli nykyinen Simón Bolívar -orkesteri sai silloin klassisen musiikin svengaamaan – varsinkin Leonard Bernsteinin Mambon, kuten suomalaisetkin saattavat Juhlaviikkojen 2008 esityksestä muistaa (vastaava konserttiesitys on kuultavissa tällä videolla):

Nyt ei mamboiltu. Musiikkitalon lavalle asteli kahdeksan vuotta vanhempi ja paljon rauhallisempi Dudamel. Itse asiassa hän vaikutti aluksi melkein muumiolta Lang Langin edellisillan rakastettavaan touhotukseen verrattuna.

Akseli Valmunen / HS
Gustavo Dudamelin elekieli on entistä pidättyvämpää.
Gustavo Dudamelin elekieli on entistä pidättyvämpää.

Mutta täytyyhän maestron jo osata säädellä voimiaan, joita kuluttavat niin Los Angelesin filharmonikot, työ Venezuelassa kuin pitkät mannertenväliset lennot Euroopan keskuksiin. Itse johtaminen oli entistä sävykkäämpää.

Konsertti alkoi aivan rauhallisesti El sisteman kouliman sellisti-säveltäjä Paul Desennen Hipnosis Mariposalla. Noin kymmenen minuutin teos on helppoa, vaan ei halpaa musiikkia, jossa Simón Diazin laulu El Becerrito (La vaca Mariposa) on lähtökohtana makoisalle orkesterikäsittelylle. Kappaleen loppupuolella leppeät melodiat ja viehkeä keinahtelu yhdistyvät venezuelalaisten lintujen sirkutukseen.

Heitor Villa-Lobosin Bachianas brasileiras nro 2 jatkoi tärkeilemätöntä tunnelmaa. Dudamel ei liiemmin innostunut edes Toccatasta, joka kuvaa ”brasilalaisen maalaismiehen pikkujunaa”. Orkesterin sointi oli mitä miellyttävin.

Ja voi miten kauniisti orkesteri soitti väliajan jälkeen Maurice Ravelin Daphnis ja Chloé -sarjaa nro 2! Olen yhä hyvin ihastunut tämän orkesterin lämpimän pronssisiin ja Caracasin iltaruskon väreissä kylpeviin vaskisointeihin. Nyt myös ranskalaiset impressiot syntyivät mitä kauneimmin ja luontevimmin.

Dudamel teki hallitut huipennukset niin Daphnis-sarjan bakkanaliin kuin Ravelin La Valsen loppuun, jossa ensimmäisen maailmansodan kauhut tuntuvat tekevän selvää menneen maailman ihanista valssimuistumista. Esitykset olivat tasapainoisia, ilman mitään nuoruuden reuhtomista. Itse asiassa huipennukset olisivat saaneet olla jopa hitusen järisyttävämpiä!

Orkesterin taso vaihtui erinomaisesta kohtalaiseksi, kun ensimmäisenä ylimääräisenä kuultiin Richard Wagnerin Tristan ja Isolde -oopperan huipentavan Lemmenkuolon versio pelkälle orkesterille.

En kokenut Dudamelin pääsevän yhtä pitkälle germaanisen kuin amerikkalaisen ja ranskalaisen musiikin parissa. Oli kuin orkesteri olisi soittanut Wagneria Ravel-tyyliin. Sitä paitsi Lemmenkuolo on vähän irrallinen encore. Se ehkä tarvitsisi ylimääräisenäkin ankkurikseen oopperan alkusoiton. (Voit kuunnella viime vuonna julkaistun näytteen Dudamelin johtamasta Lemmenkuolosta tältä videolta.)

Toisena ylimääräisenä saimme lyhyet lattaribileet, vaikka emme enää Mamboa. Mutta oikein mukavaa oli myös venezuelalaisen Alma Llanera -laulun pohjalta rakennetun viihteellisen orkesterisovituksen soidessa.

Mika Ranta / HS
Gustavo Dudamel on venezuelalaisen El sistema -koulutusohjelman tunnetuin edustaja ja Esa-Pekka Salosen seuraaja Los Angelesin filharmonikkojen johdossa.
Gustavo Dudamel on venezuelalaisen El sistema -koulutusohjelman tunnetuin edustaja ja Esa-Pekka Salosen seuraaja Los Angelesin filharmonikkojen johdossa.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat