Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kitaristiveteraani jätti Huvilassa iloiset ja viihdyttävät jäähyväiset

Uransa päättävä reggaen ja skan pioneeri Ernest Ranglin soitti pääasiassa leppoisaa instrumentaalijazzia.

Kulttuuri
 
Raymond Young
Ernest Ranglin soitti Huvilassa kitaraa minimalistisesti mutta omaperäisesti.
Ernest Ranglin soitti Huvilassa kitaraa minimalistisesti mutta omaperäisesti. Kuva: Raymond Young

Jazz Ernest Ranglin & Friends Huvilassa.

Taivas kyynelehti vuolaasti 84-vuotiaan Ernest Ranglinin jäähyväiskiertueen viimeisen konsertin aikana. Ulkona satoi rankasti, mutta Huvila-teltassa ei tainnut vierähtää yhtään kyyneltä. Lavalla tunnelma oli leppoisa, ja yleisön vastaanotto oli lämmin.

Nimi: Ernest Ranglin & Friends

Laji: jazz / maailmanmusiikki / afrobeat

Paikka: Huvila-teltta

Eipä hienon uran päätöstä kannatakaan vetistellä, varsinkin kun Ranglin jättää lavat omasta päätöksestään ja hyvissä voimissa.

Siihen nähden, että jamaikalainen Ranglin tunnetaan reggaen ja skan varhaisena kitaristina, niitä tyylejä kuultiin yllättävän vähän. Reggae-poljentoa kuultiin ihan alussa ja jossain keskellä pilkahti ska. Mutta ne olivat mausteita. Enimmäkseen kuultiin leppoisaa instrumentaalijazzia.

Ranglin soitti kitaraansa minimalistisesti mutta omaperäisesti. Hän ei missään vaiheessa asettunut yhtyeensä keulakuvaksi.

Jazz-piireissä tunnettu amerikkalainen basisti Ira Coleman sopi tyyliin saumatta, mutta hoiti hommansa huomaamattomasti.

Päähuomiota eivät vieneet myöskään rumpalit, Senegalin suuriin nimiin kuuluva Cheikh Lô ja afrobeatin taituri Tony Allen, joka tunnetaan yhteistyöstä Fela Kutin ja Jimi Tenorin kanssa.

Eniten lavaa hallitsivat kaksi brittiä, fonisti Soweto Kinch ja pianisti Alex Wilson, joka nähtiin Huvilassa neljä vuotta sitten kuubalaisen duon Rodrigo & Gabrielan kanssa. Eipä heidänkään taidoissaan ollut moittimista. Wilson hoiti myös välipuheet.

Tuntui jopa oudolta, ettei Ranglin ottanut enempää irti Allenista ja Lôsta. He voisivat sentään esiintyä vaikkapa Huvilassa ihan omissa nimissäänkin.

Allen soitti yhden lyhyen mutta loisteliaan soolon. Se, että he soittivat rumpuja enimmäkseen yhtä aikaa, ei juuri tuonut konserttiin lisäarvoa, jota kumpi tahansa ei olisi voinut tarjota yksinkin.

Cheikh Lô sentään vaihtoi välillä kitaraan ja lauloi yhden kappaleen. Se oli afroa, jossa reggae sykki kiihkeämmin kuin muuten illan aikana. Lopussa hän lauloi vielä yhden kappaleen rumpujen takaa. Ne olivat illan pirteimmät numerot.

Kaikkiaan Ranglinin jäähyväiskonsertti viihdytti joskaan ei villinnyt. Vasta aivan lopuksi saatiin rytmiä, joka kutsui tanssiin.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat