Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kansallisoopperassa ooppera ja sirkustaide yhdistyvät valloittavasti – oopperan hittikimara saa rinnalleen sirkuksen surrealistisen kauneuden

CircOpera on suurta fantasiaa, unta ja illuusiota – ja se on hitti jo ensi-illasta lähtien, kirjoittaa kriitikko Jussi Tossavainen.

Kulttuuri
 
Jussi Tossavainen
Kansallisoopperan CircOpera tuo samalle lavalle sirkuksen ja oopperan.
Kansallisoopperan CircOpera tuo samalle lavalle sirkuksen ja oopperan.
Miltä meno harjoituksissa näyttää ja mitä oopperalaulaja ja sirkustaiteilijat siitä tuumaavat.

Ooppera. CircOpera Suomen kansallisoopperassa. Musiikinjohto Alberto Hold-Garrido, ohjaus Jere Erkkilä, sirkuskoreografia Sanna Silvennoinen, balettikoreografia Ville Valkonen, visuaalinen suunnittelu Mark Väisänen, valaistus- ja videosuunnittelu Kimmo Ruskela, esiintyjät sirkustaiteilijoita, Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri sekä tanssijoita Ballet Finlandista, laulusolistit Hanna Rantala, Mika Pohjonen, Ville Rusanen ja Koit Soasepp.

Nyt on nähty se, mistä etukäteen on ehkä eniten kohkattu; oopperalaulaja Ville Rusanen laskeutui seinää pitkin Kansallisoopperan näyttämölle ja lauloi samalla aariaa Rossinin Sevillan parturista. Siinäkö se sitten oli? Mitä vielä ja kaikkea muuta!

Suomen kansallisooppera rikkoi jälleen rajoja niin, että rätinä kuului. CircOpera yhdistää nimensä mukaisesti oopperan ja sirkustaiteen valloittavasti. Ja yleisö palkitsi esityksen ensi-illassa ylenpalttisesti seisovin suosionosoituksin ja huudoin. Tunnelma oli kuin rokkikonsertissa – tai siis sirkuksessa – tai oopperassa parhaimmillaan.

Oopperan taiteellisen johtajan Lilli Paasikiven puolipopulaari tai puolihullu kuningasidea osui ja upposi yleisöön, ja miksei olisi. Arvelen, että oopperan hittiaarioiden kimara ja sirkuksen hivelevä visuaalisuus toivat kummallekin taiteelle uusia ystäviä.

Ei sitä vaikeimman kautta tarvitse lähteäkään perä edellä sirkustolppaan. Tunnustan, että oli helpottavaa, ettei tarvinnut tutustua pitkiin juoniselostuksiin ja teoksen historiaan. Sai vain upota loputtomaan kauneuteen.

Oopperan upeilla resursseilla ja isolla koneistolla saadaan kerrankin toteuttaa marginaalissa usein lymyävää sirkustaidetta suuren maailman tyyliin a´la Cirque du Soleil. Mutta ei niin imelästi ja kosiskelevasti vaan tuoreesti ja rehellisen oloisesti.

Musiikkidramaturgia toimii erinomaisesti. Oma riemunsa on tunnistaa oopperan ”greatest hitsejä” ja oopperakirjallisuuden kaikkein namuimpia hyvän mielen stimulantteja. Yllättäen ne toimivat ja avautuvat aivan uudella tavalla sirkuksen kontekstissa. Duetto Bizet’n Helmenkalastajista oli rauhoitettu liialta toiminnalta, mikä teki siitä järjettömän kauniin ja rauhallisen jättihelmien tanssiessa taustalla raukeina.

Heikki Tuuli
Aourell Krausse ja Viivi Roiha syleilyssä.
Aourell Krausse ja Viivi Roiha syleilyssä.

Samaa sieluun sattuvaa ylimaallisuutta oli Stölzelin duetossa Bist du bei mir. Jules Massenet’n iki-ihana meditaatio oopperasta Thaïs toimi wagneriaanisena johtomotiivina aina, kun Victor Cathalan ja Kati Pikkaraisen esittämät nuoret tulivat näyttämölle. Kohtaamiset keskeytettiin aina julmasti, kunnes rakastavaiset saivat toisensa, mihin koko esitys päättyi.

Cathala ja Pikkarainen on suvereeni akrobaattipari vailla vertaa. Joka kerta heidät nähdessään sydän meinaa pysähtyä tai ainakin pakahtua.

Pelkkää hempeilyä CircOpera ei ole, vaan musiikkia hyödynnetään monin tavoin. Gustav Holstin Planeettojen hurja Mars on kuin tehty kuolemanpyörä-numeroon. Baletin tanssijat vetävät Sapelitanssissa peikkomenoa ja can cania. Huumoriosastossa orkesterin tuuban soittaja lennätetään korkeuksiin kimalaisasussa. Arvaatte varmaan, mistä biisistä on kyse?

Oopperan kuoro saa esittää Wilhelm Tellin alkusoiton ilman orkesterin apua. Leijonan sijaan kesytetään leijonaharjaista raivopäistä pianistia. Hauskaa ja riittävän hölmöä.

Kiiltomatoidyllin visualisointi ja kuoro-osuus tuo hakematta mieleen Disneyn vanhat animaatiot ja erityisesti Fantasian. Sitä on koko CircOpera, suurta fantasiaa, unta ja illuusiota. Luvallista eskapismia ja ikuista karkkipäivää.

Mark Väisäsen visualisoinnissa vertikaaliköyden rakastavaiset leijuvat milloin tähtitaivaassa, milloin pilvien keskellä. Kunnes heidät kohotetaan yhteen kietoutuneine köysineen ylös taivaisiin, seitsemänteen ehkä?

Jos siis jotain yhteistä teemaa ja pohjavirettä haluaa etsiä esityksestä, olisi se ehkä rakkaus ja sen kaiken kantava voima. Päätösnumerossa Cathalan ja Pikkaraisen pariakrobatiassa korostuu rakkauteen liittyvä usko toiseen ja vankkumaton luottamus, vaikka toinen saisikin välillä vähän puuskia.

Himppusen voi antaa kritiikkiä kuoron ja orkesterin ajoittaisesta synkronointiongelmasta, mikä varmasti korjaantuu esitysten myötä.

Hitti CircOpera on jo ensi-illasta lähtien. Mieleeni pälkähti, että tämä voisi olla Oopperan vakituinen uuden vuoden ”show”. Taitavat vain resurssiongelmat tulla vastaan.

Oikaisu 18.9. kello 9.50: Jutussa kerrottiin aiemmin virheellisesti, että esityksessä tanssisi kansallisbaletin tanssijoita. Esityksen tanssijat ovat Ballet Finlandin tanssijoita.

Heikki Tuuli
Esityksessä on mukana neljä laulusolistia. Yksi heistä on Koit Soasepp.
Esityksessä on mukana neljä laulusolistia. Yksi heistä on Koit Soasepp.
Heikki Tuuli
Laulusolisti Mika Pohjonen seuraa takana Sonja Kososen, Wes Pedenin ja Aourell Kraussen temppuilua.
Laulusolisti Mika Pohjonen seuraa takana Sonja Kososen, Wes Pedenin ja Aourell Kraussen temppuilua.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat