Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Iskelmä soi nyt isosti – syksyn levyissä kaikuvat stadionrock ja jättiorkesterit

Kulttuuri
 
Seppo Solmela
Amadeus Lundberg
Amadeus Lundberg Kuva: Seppo Solmela
Iskelmä
Kyösti Mäkimattila: Yössä soi Americano. Sony Music. ★★★★★
Amadeus Lundberg: Puhu minulle rakkaudesta. Magnum Music. ★★★★
Juha Tapio: Sinun vuorosi loistaa. Kaiku Recordings. ★★★★
Neljänsuora: Juhlat. Warner Music. ★★★

Valtavaa. Megalomaanista. Upeaa!

Siinä päällimmäiset tuntemukset, kun pistää soimaan tämän syksyn iskelmäuutuuksia.

Suomalaisessa iskelmässä soivat nyt suuret sävelet. Levyillä käytetään isoja jousisektioita, puhaltimia, suurta sointia. Konserttisalit ja stadionit kaikukoot.

Kaikesta myös kuulee, että musiikkia sävelletään, sovitetaan ja tuotetaan juuri nyt hyvin pieteetillä. Sinne päin -mentaliteetilla ei iskelmässä enää pärjää, kuten saattoi vielä 80–90-luvuilla pärjätä.

Iskelmä otetaan vakavasti.

Selvä ilmiö iskelmägenressä on viehtymys historiaan. Laulua säestää yhä useammin suuri, sinfoniaorkesterin ulottuvuuksiin nouseva orkesteri.

Solistien taustalla soittavat Riku Niemi Orchestran tapaiset kokoonpanot muistuttavat meitä iskelmän kultaisista vuosikymmenistä, jolloin Dallapé ja monet muut ammattilaisorkesterit viihdyttivät väkeä kaupunkien seurahuoneissa, käsityöläisen tarkasti ylös kirjatuilla sovituksillaan.

Timo Mäkipää
Kyösti Mäkimattila valittiin tangokuninkaaksi vuonna 2013. Hänen molemmat soololevynsä ovat sisältäneet vanhoja iskelmähelmiä.
Kyösti Mäkimattila valittiin tangokuninkaaksi vuonna 2013. Hänen molemmat soololevynsä ovat sisältäneet vanhoja iskelmähelmiä.

Syksyn uutuuksista tällaisissa ylväissä historiallisissa tunnelmissa esiintyvät kuvitelluissa smokeissaan ja tärkätyissä paidankauluksissaan Kyösti Mäkimattila sekä Amadeus Lundberg.

Molempien soololevyt ovat todellisia herkkupaloja. Soinnin ja tunnelmoinnin juhlaa.

Tangokuningas Kyösti Mäkimattila on tunnetusti 50-lukufani. Nytkin hän on valikoinut levylleen nimenomaan retrosävelten parhaimmistoa.

Mukana on tutumpia iskelmiä esimerkiksi Toivo Kärjeltä ja Erik Lindströmiltä, mutta mukana on yllätyksiäkin. Esimerkiksi Brel -laina Ala vetää vaan värisyttää tiheällä tunnelmallaan. Nimikappale Yössä soi Americano taas on lystikäs muistuma 50-luvun italialaisuudesta.

Sovituksesta ja tuotannosta vastanneen Mika Toivasen kädenjälki on loisteliasta. Savuinen retrosoundi ei ole syntynyt niinkään miksauspöydällä ja synteettisillä efekteillä vaan käyttämällä sovituksissa niinkin viehkoja soittimia kuin vaikkapa vibrafonia ja bandoneonia. Rytmiikkaan sävyjä tuovat congat, ja kaiken alla soi tiivis jousimatto.

Vaikka levyllä kierrätetäänkin vanhaa materiaalia ja vanhoja ideoita, kuulokuva on ihmeen tuore. Ja kaunis, niin kaunis.

Amadeus Lundbergin soololevyllä Puhu minulle rakkaudesta ei ole edes yritetty lähteä etsimään mitään uutta. Levy kunnioittaa ja toistaa vanhaa – ja tekee sen erittäin tyylikkäästi.

Levyn yhtenä lähtökohtana on Olavi Virta, jonka lauluja Lundberg on esittänyt jo edellisellä levyllään ja parin vuoden aikana myös suosituissa Virta-konserteissa.

Riku Niemi on hakenut Riku Niemi Orchestralle kirjoittamiinsa sovituksiin selvästi Virran aikojen nostalgiaa. Suurisuuntaiset orkesterisovitukset kunnioittavat vanhaa hyvää iskelmäorkestroinnin perinnettä. Erikoisia soinnutusratkaisuja on täältä turha etsiä.

Myös Lundberg tuntee kohteensa. Laulu kulkee erittäin komeasti, kiinteällä soivalla äänellä. Parempaa Virran tulkitsijaa on vaikea tällä hetkellä kuvitellakaan.

Isosti soi myös toisella, nykypäivästä ammentavalla iskelmälaidalla.

Jenna Lehtonen
Juha Tapio
Juha Tapio

Esimerkiksi Juha Tapio räväyttää Sinun vuorosi loistaa -levynsä ensiraidalla Eläköön esiin sellaisen megaluokan spektaakkelin, että Euroviisut, Abba, Kerkko Koskinen ja kumppanit kalpenevat. Mielikuva Tapiosta jokseenkin hissukkamaisena ja harmaana riparilauleskelijana karisee kerralla.

Tästä sentään rauhoitutaan ajoittain, mutta mielikuva aiempaa menevämmästä, rouheammasta ja elämäniloisemmasta Tapiosta pysyy. Eppu Kosonen ja Tapio eivät ole sovituksissaan himmailleet.

Tapion sanoitukset ovat varsin paulocoelhomaisia – ne eivät sano oikein mitään – mutta melodiat ovat silkkaa rautaa.

Näitä kappaleita on hyvä yhdessä hoilata tulevilla stadionkeikoilla. Nekin kun ovat suomalaisessa iskelmässä nyt in.

Yllättävää kyllä, stadionrockin mahtipontisuutta löytyy nyt myös tanssikansan suosikin Neljänsuoran uutuudelta.

Esimerkiksi Kaksi kauneinta muistuttaa valtavine äänivalleineen jo huomattavasti enemmän Coldplayta kuin suomalaista iskelmägenreä.

Stadionrock-vaikutelmaa lisäävät taukoja täyttämään lisätyt taustakuoron oo-oo- ja uu-uu-ulinat. Kikka tosin kääntyy itseään vastaan, kun sama toistuu jo levyn kolmannellakin raidalla.

Juhlat-levyn massiivisuuden ymmärtää, kun katsoo levyn tekijäjoukkoa. Äänimaiseman on viimeistellyt Eppu Kosonen, mies niin monen muunkin nykyiskelmälevyn takaa. Yhtenä tuottajana ja säveltäjänä taas on toiminut Matti Mikkola.

Häntäkään ei varsinaisesti minimalistina tunneta.

Nämä samat nimet toistuvat nykyään taajaan Suomi-iskelmän tekijäjoukoissa. Isoille linjoille voi siis odottaa jatkoa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat