Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Verevä laulaja vakuuttaa myös lauluntekijänä

Idols-kilpailussa menestynyt Ina Forsman levyttää nyt saksalaismerkille.

Kulttuuri
 
Minna Annola
Ina Forsmanin toinen oma levy vakuuttaa.
Ina Forsmanin toinen oma levy vakuuttaa. Kuva: Minna Annola

Blues, soul Ina Forsman: Ina Forsman. Ruf Records. ★★★★

TV:n Idols-kilpailun finaalissa laulaja Etta Jamesin vanhaan blues-levytykseen vahvasti eläytynyt sipoolainen Ina Forsman, 21, ei kuulunut kykykisan suurimpiin yleisösuosikkeihin.

Silti hän on päässyt vajaassa neljässä vuodessa erinomaiseen alkuun. Forsman teki ensimmäisen albuminsa tuoreeltaan 2013 huuliharpisti Helge Tallqvistin yhtyeen kanssa ja on ehtinyt edustaa sen laulusolistina Suomea myös neljännessä European Blues Challengessa.

Toisella omalla albumilla panokset ovat vielä monin verroin suuremmat. Se on taltioitu amerikkalaisin avuin Teksasin Austinissa, kustantajana ja julkaisijana merkittävä saksalainen Ruf Records, joka on edistänyt jo blueskitaristi Erja Lyytisen kansainvälistä uraa.

Saksofonisti Mark Kazanoffin sovittama ja tuottama Ina Forsman ylittää komeasti kohtuulliset suuret odotukset – hyvinkin tyylitietoisessa, rikkeettömässä hallitussa retrotyylisyydessään.

Vanhojen pohjoisamerikkalaisten klassikkojen pohjalta taitavasti mallinnettujen bluesien ja soulien tulkinnallista uskottavuutta lisää vielä se, että sanoitukset ovat väkevän verevästi laulavan Forsmanin omia.

Hän on myös kappaleiden toinen säveltäjä – yhdessä bluesartisti Tomi Leinon kanssa.

Ero Forsmanin ensimmäiseen, kokonaan lainakappaleista koottuun omaan albumiin ei olekaan valtavan suuri, vaikka hän kilpailee nyt koeteltujen klassikkojen kanssa.

Sovituksellisesti Ina Forsman vaikuttaa aluksi aavistuksen sekavalta, liian moneen suuntaan kurottavalta.

Suurimmat tyylilliset kliseet välttävän levyn erottavat lopulta monista muista oivaltavat normipoikkeamat – kuten sointia rikastuttavat huilusoolot ja pasuunasoolot.

Eniten perinteistä bluesia onkin albumin ainoan suomalaisen muusikon, huuliharpisti Tallqvistin muutamassa muhevassa soolovedossa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat