Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Iggy Pop jättää jäähyväiset ja haistattaa pitkät kaikille kuulijoilleen – kriitikolta viisi tähteä

68-vuotias Iggy Pop on julkaissut yhden voimakkaimmista albumeistaan. Se saa kriitikko Jarkko Jokelaiselta viisi tähteä.

Kulttuuri
 
Kevin Winter / Getty images
Iggy Pop esiintyi Teragram Ballroomissa Los Angelesissa maaliskuun alussa.
Iggy Pop esiintyi Teragram Ballroomissa Los Angelesissa maaliskuun alussa. Kuva: Kevin Winter / Getty images

Rock Iggy Pop: Post Pop Depression. Caroline. ★★★★★

Tätä levyä en ole enää vuosikymmeniin uskaltanut odottaa. Niin syvälle Iggy Popin ura levylaulajana on sukeltanut 1970-luvun kultakauden jälkeen.

Iggy Popin tuoreimmat soololevyt ovat olleet paradoksaalinen yhdistelmä alisuorittamista ja yliyrittämistä: biisimateriaaliltaan keskinkertaisia, tuotannoltaan päämäärättömiä ja laulusuorituksiltaan vaivaannuttavia. Hän on yrittänyt luoda itseään uudestaan samettiäänisenä croonerina, mutta kaunis ajatus on sortunut ylitulkintaan.

Edes paluu The Stoogesin riveihin ei onnistunut kolhuitta. Elävän yleisön edessä yhtyeen alkuvoimainen energia toimi, mutta levyille vuosikymmenien takaista taikaa ei saatu elvytettyä. Weirdness oli luokattoman keskentekoinen ja Ready to Die vain hieman jäsennellympi.

Viime vuosikymmenien levyillä valopilkut ovat olleet yksittäisiä ja harvassa. Sitten, kun kaikki toivo näytti jo menetetyltä, tulee Post Pop Depression. Kaiken harhailun jälkeen Iggy Pop julkaisee yhden voimakkaimmista albumeistaan, 68-vuotiaana.

Kukapa olisi arvannut?

Iggy Pop on rockin viimeisiä kuninkaallisia, punkin isoisä ja vaihtoehtorockin kummisetä. Hänen legendansa on niin valtava, että kenelläkään ei ole ollut uskallusta laittaa hänet ruotuun. 

Se on ollut ongelma. Iggy Pop, tuo kesyttämätön villimies, tarvitsee lapsenvahdin. Hänen kestävimmät levynsä ovat syntyneet, kun rinnalla on ollut tasavertainen yhteistyökumppani: kitaristit Ron Asheton ja James Williamson The Stoogesissa tai tuottaja David Bowie ensimmäisillä soololevyillä.

Nyt noihin valtaviin saappaisiin astuu iso mies Kalifornian autiomaasta: Josh Homme, Queens of the Stone Age -yhtyettään yksinvaltian ottein luotsaava visionääri. Vihdoin. Vihdoin joku uskaltaa haastaa Iggy Popin ja puristaa hänestä esiin olennaisimman.

Hommen taakkaa keventää tietysti se, että Post Pop Depression sai alkunsa molemminpuolisesta kunnioituksesta. Iggy Pop oli ihastunut QOTSAn tuoreimpaan albumiin …Like Clockwork ja ehdotti yhteistyötä. Paljastui, että Hommen kaikkien aikojen suosikkilevyjä olivat Popin ja Bowien yhdessä tekemät Idiot ja Lust for Life.

Samalla määrittyivät raamit Post Pop Depressionille, joka on kuin noiden kolmen albumin ristisiitos. Sillä kuuluu Hommen tuotannoille ominainen rutikuiva ekonomisuus, uhmakas mahtipontisuus ja salakavala svengi. Kappaleet ovat täynnä viittauksia Popin ja Bowien yhteistyön hedelmiin.

Pop on palannut laulajana vähäeleiseen alarekisteriin, kitarasoundi on paikoitellen kuin suoraan vuodelta 1977 ja komppi on monotonisen hypnoottinen. German Days on lyriikoitaan myöten itsestäänselvä nyökkäys Berliinissä syntyneiden albumien suuntaan. American Valhallan aasialainen eksotiikka on häpeilemätön tribuutti China Girl -kappaleelle.

Parasta on lopulta se, että Post Pop Depressionin jokainen kappale on perusteltu. Kaikki turha on leikattu studion lattialle, ja jäljelle on jäänyt yhdeksän kappaleen tiivis mutta moniulotteinen kokoelma. Joukossa on parhaita Iggy Popin nimissä julkaistuja kappaleita koskaan: esimerkiksi vastustamattomasti rullaava Sunday tai pysäyttävän kaunis Break into Your Heart.

Levyn viimeisessä kappaleessa, Paraguay, Iggy Pop jättää kuulijoilleen jäähyväiset. Ja koska hän on Iggy Pop, hän tekee sen tavallaan: haistattamalla niin sanotusti pitkät kaikille. ”I dream about getting away to a new life / Where there’s not so much fucking knowledge / I don’t want any of this information / I don’t want you.”

Iggy Pop on jo ehtinyt ilmoittaa, että Post Pop Depression on hänen viimeinen albuminsa. Mikä loistava finaali se olisikaan puoli vuosisataa kestäneelle uralle, mutta samalla se olisi hirvittävä vääryys.

Hedelmällisesti alkanut renessanssi suorastaan huutaa jatkoa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat