Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Carl Nielsenin kuusi sinfoniaa soi muhkean romanttisena

Kulttuuri
 
Veijo Murtomäki

Klassinen Carl Nielsen: Sinfoniat nro 1–6. BBC Philharmonic, John Storgårds. Chandos. 3 cd. ★★★★

Carl Nielsenin kuusi sinfoniaa (1892–1925) tarjoavat kihelmöivän vertailukohteen Sibeliukselle, joka sävelsi – Kullervo mukaan lukien – sinfoniasarjansa (1892–1924) samanaikaisesti.

Myös Nielsen uudisti muotoa sinfonioissaan nro 4 ja 5, päätti useimmat sinfoniansa apoteoosiin sekä sisällytti niihin luontoidyllejä.

Sibeliusta tuntuvammin Nielsen seuraa saksalaista perinnettä orkestraation, lineaarisuuden, tematiikan ja rytmiikan suhteen. Sibeliaanisen paatoksen sijaan Nielseniltä löytyy myös huumoria ja modernia ironiaa.

John Storgårdsin ja BBC:n filharmonikkojen Nielsen kuulostaa yllättävän muhkealta, välillä suorastaan Brucknerilta.

Jos on tottunut nauttimaan Nielseninsä kirpeämmin maustettuna, saattaa yllättyä. Laveus syö liike-energiaa. Mutta miksei vaihteeksi näinkin?

Parhaimmillaan 4. ja 5. sinfoniassa Storgårds tavoittaa ”sotasinfonioiden” levottomuuden ja tunnelmien lähes raivokkaan vaihtelun. 3. sinfonian flirttaileva valssillisuus panee sekin hymyilemään Nielsen-kirjoittajien pakonomaiselle tarpeelle julistaa omalle ajalleen altistunut sävelsanonta ”puhtaaksi” musiikiksi.

Vahva kokonaisuus, jota kuuntelee mieluusti sen persoonallisen jäljen ansiosta.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat