Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

RSO hehkuttelee Melartinin unikuvia – viiden tähden levy

Traumgesicht- ja Marjatta-sävelrunojen levytys nostaa esiin suomalaisen merkkisäveltäjän

Kulttuuri
 

Klassinen Melartin: Traumgesicht ym. RSO, Isokoski, Lintu. ★★★★★

Kun Erkki Melartinin sävelruno Traumgesicht kolme vuotta sitten esitettiin Radion sinfoniaorkesterin konsertissa, huomattiin, että unohduksista nousi väkevä orkesteriteos, Melartinin parhaimpiin kuuluva sävellys. Edellisen kerran teos oli esitetty 1930-luvulla.

Tämä todistaa, että musiikinhistoriamme merkkisäveltäjiä kannattaa edelleenkin nostaa esiin Sibeliuksen varjosta. Silloin saattaa löytyä helmiä, kuten tämä Melartinin uhkeasti soiva sävelruno. Sen verrokeiksi voidaan ajatella Jean Sibeliuksen, Richard Straussin tai Aleksandr Skrjabinin sävelrunoja.

Melartinin unikuvat soivat aluksi tumman hillitysti, mutta puhkeavat ennen pitkää uljaaseen loistoon. Radion sinfoniaorkesteri ja kapellimestari Hannu Lintu hehkuttelevat Melartinin sointeja huipuissa vaikuttavasti. Niiden vastapainoksi jousiston sordinosoinnit kelluvat unelmoivan pehmeästi.

Ilmeinen vertauskohta Traumgesichtille on Sibeliuksen Pohjolan tytär paitsi musiikillisesti, myös ajallisesti. Sibelius johti Pohjolan tyttären kantaesityksen Aleksandr Silotin järjestämässä konserttisarjassa Pietarissa 1906, ja seuraava suomalainen sävellys konserttisarjassa oli Traumgesicht, jonka kantaesityksen Melartin johti neljä vuotta myöhemmin.

Sibeliukseen vertautuu myös Melartinin Marjatta-sävelruno sopraanolle ja orkesterille. Sen nimittäin tilasi sopraano Aino Ackté vuonna 1914, samalla tavoin kuin hän oli vuotta aiemmin tilannut Luonnottaren Sibeliukselta.

Marjatta on kalevalaista metsien huminaa hienovaraisesti kuvittava sävelruno, johon Soile Isokosken lyyrisen sopraanon kuulas sointi sopii loistavasti.

Marjatan orkesteriosuudessa on paljon hienostuneita yksityiskohtia, jotka ikään kuin reunustavat varsinaista kerrontaa. Niiden kautta syntyy yhteyksiä Marjatan ja Sininen helmi -baletin välille. Hannu Linnun ja editori Jani Kyllösen kokoamassa Sininen helmi -orkesterisarjassa esimerkiksi pianon arabeskit parissakin kohtaa värittävät muuten melko suoraviivaista orkesterisanontaa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat